Kolumni: Uskonnonlukutaito auttaa ymmärtämään vierasta
Jos ihmiseltä puuttuu uskonnonlukutaito, hän voi pitää uimarannalla näkemäänsä burkinia ongelmana.
Ollessani alakouluikäinen vanhempani lupasivat minulle palkkion, jos opetan pikkuveljeni lukemaan. Ajattelin sen olevan kohtuullisen helppoa ja ryhdyin toimeen.
Jonkin ajan kuluttua menin innoissani vanhempieni luokse ja pyysin pikkuveljeä lukemaan opettelemamme kohdan. Pahaksi onnekseni hän luki tekstin ennen kuin olin edes avannut koko kirjaa. En saanut luvattua palkkiota. Lukeminen kun ei ole ulkoa opettelua, vaan asian ymmärtämistä ja loogista päättelyä.
Lukutaitoa on monenlaista. Viimeisen vuoden aikana olen useampaan otteeseen miettinyt suomalaisten ja eurooppalaisten uskonnonlukutaitoa ja sen puutetta. Tilanne on huolestuttava.
Esimerkiksi Ranskassa yleiseen oppivelvollisuuteen eivät kuulu uskonnolliset kysymykset. Tämä ei voi olla vaikuttamatta ihmisten kykyyn ymmärtää uskontoa tai uskonnon ja yhteiskunnan välisiä suhteita. Kyvyttömyys ymmärtää uskontoa johtaa pelkotiloihin, sillä tuntematonta on aina helppo pelätä.
Ranskalaisessa keskustelussa tämä on näkynyt selvästi: uskontoa pidetään ainoastaan ongelmana.
Erityisesti islaminusko on kärsinyt tästä, sillä maan viisimiljoonainen muslimiväestö on joutunut ulkopuoliseksi omassa maassaan. Keskustelu burkinista uimarannoilla on osoittanut Ranskan viranomaisten ja kansalaisten pelot yhtä uskontoryhmää kohtaan. Uskonnonlukutaidottomuus on ilmeistä.
Suomen on valittava toinen tie. Jokaisen suomalaisen on vakaumuksestaan riippumatta syytä ymmärtää uskontoja, niiden taustoja ja tarkoitusperiä.
Koulujen tekemän työn lisäksi Suomessa tarvitaan uskontolukutaidon kertausharjoituksia. Näissä ei ole kysymys uskonnon harjoittamisesta, vaan uskonnollisesta kielestä ja uskonnollisista rituaaleista keskustelemisesta, läpikäynnistä ja tulkitsemisesta turvallisessa ilmapiirissä. Tälle on Suomessa tilaus.
Kysymys ei ole ulkoa opettelusta, vaan asian ja kontekstin ymmärtämistä. Uskonto ja uskonnot eri muodoissaan ovat edelleen olennainen osa yhteiskuntaa.
Kirjoittaja on tapiolalainen perheenisä ja Kirkon Ulkomaanavun rauhanverkoston päällikkö.
aaro@kontiohautomo.fi
Jaa tämä artikkeli: