Kolumni: Uskonto ei ole vain yksityistä
Jos muslimit eivät saa kantaa raskasta iestään julkisesti, niin voivatko kristitytkään kantaa kohta ristiä?
Helsingissä järjestetty muslimien ashura-kulkue on kirvoittanut kirjoittelua. Yksi vastustavista väitteistä on, että harjoittakoot uskontoaan yksityisesti.
Uskonnon intiimi luonne on tärkeä ajatus. Uskonto on kuitenkin myös julkinen asia. Mielestäni niin on parempi. En näet ole salaseuraihmisiä – ellei tomppeliherroja lasketa.
Fundamentalistisen ateistin ei tarvitse punoa besserwisserismejään vain yksityisajallaan vällyn alla ja verhot ikkunoissa. Suurenmoista, eikös vain! Uskonnon kannattaja voi hänen tapaansa ilmaista vakaumuksensa julkisesti
Vai tahdotaanko Suomesta Iran? Siellä joudutaan elämään fundamentalistisen islamin oppien mukaan julkisesti, mutta yksityisajalla ajatellaan toisin, salassa ja pelossa.
Sama tapahtuisi käänteisesti Suomessa, jos julkinen uskonnonharjoittaminen kiellettäisiin ja julkisesti elämänkatsomukset rajoitettaisiin vain yhteen, uskonnottomuusfundamentalismiin.
Islamin ashura-juhla on shiialaisen islamin tunnekeskus. Se liittyy Kerbalan taisteluun vuonna 680. Tuolloin Muhammedin tyttärenpoika Husain kohtasi marttyyrikuoleman.
Ashura on surujuhla, joka muodostuu kärsimyksen ja sorron kokemuksesta. Kulkueessa kannetaan raskasta puista iestä. Shiialaisille Kerbala on maailmanhistorian käännekohta. Kidutuksen, ruoskinnan ja kärsimyksen ohella Husainista tulee kaikkien muslimien puolestapuhuja viimeisellä tuomiolla.
Kuulostaako tutulta? Ei ihme, sillä ashura muistuttaa uskonnon sisäisen rakenteen kannalta pitkäperjantaita ristinkantoa myöten. Husainilla on samansuuntainen tehtävä kuin Kristuksella.
On kiinnostavaa, että islam asettuu Suomessa, pitkäperjantailuterilaisuudeksi kutsutun uskonnon maassa, parrasvaloihin tätä juhlaa muistuttavalla juhlallaan. Eikö se ole melkoista kulttuuriin sulautumista?
Mistä viestii se, että näin tuttu herättää runsaasti vierauden kokemuksia? Ehkä pitkäperjantai-islam muistuttaa meitä hilpeiksi globaaliosaajiksi muuttuneita urbaaneja sukkuloijia omista ankeista juuristamme.
Kirjoittaja on Portaanpään opiston rehtori, dosentti ja harrastajaviulisti.
petri.jarvelainen@portaanpaa.fi
Jaa tämä artikkeli: