Kolumni: Vainen uskovainen

Kolumni: Vainen uskovainen

Lupasin viime kolumnissani pureutua johonkin kristillisen jargonin fraasiutuneeseen perustermiin. Valitsin uskovaisen.

Täytyy myöntää, ettei sen keskeisempää heti juolahda mieleen. Jokaisen ihmisen myötä kuitenkin kristinusko syntyy ja kuolee. [Tässä kohdassa kolumnistin painokas nuijan kumautus!]

Uskovainen on ontuva diminutiivi asialle, joka on valtava. Enhän minä ole esimerkiksi soittavainen. Olen soittaja. Mutten ole uskoja myöskään. “Olla uskossa” on myös käsittämätön määritelmä. Missä se on? Mikä se on, johon on päässyt, kun on uskossa? Mielentila? Klubijäsenyys?

Uskovainen terminä sulkee myös sisäänsä samanhenkiset ja ulos ne kaikki, jotka kavahtavat sanaan latautuneita mielikuviaan. Tästä seuraa yhteiskunnan sisäisten rintamalinjojen synty, asemasota, pysähtyneisyys.

Uskominen on kuitenkin alati muuttuva, kaikkeen liittyvä katsomus, joka liittyy mielestäni kutsuun vastaamiseen. Siihen, että päättää seurata oivallusta tai syvää kokemusta. Raamattu samoin on kutsu elävään prosessiin, eikä mikään Linnunradan käsikirja hämmentyneille; pelisuunnitelma, jonka avulla voittaa merenrantatontin paratiisista.

Uskominen on myös henkilökohtaista kahdella tapaa: on yhtä monta erilaista uskoa kuin on kristittyä. Fakta.

Toisekseen kristinuskon valtavimpia peruselementtejä on se, että uskotaan persoonalliseen (kolmeen tulokulmaan, Isä, Poika ja Pyhä henki - jaettuun) Jumalaan, joka elää. Jumalaan, jonka kanssa muodostuu henkilökohtainen suhde, ja jonka kanssa voi kommunikoida, käydä suorastaan dialogia.

Nyt tässä päästään vallankumouksellisille vesille. Tätä on se usko, jota seurakuntanne pastori teille yrittää avata.

Yhteydenpito Jumalan kanssa ei tarkoita sitä, että tietäisi millainen tai edes mikä Jumala on. Kristinuskon Jumala on perimätiedosta huolimatta mysteeri. Usko prosessina ei mielestäni tähtääkään Jumalan luonteenlaadun tutkimiseen, vaan maailman avartumiseen; sen näkemiseen kahtena ulottuvuutena, joista toista silmät eivät näe.

Lopuksi: kristitty uskoo, että pääsiäisen tapahtumat eivät ole kaunista tarua, vaan radikaali totuus.

Kirjoittaja on musiikintekijä ja muusikko.

marrrzi@hotmail.com

Jaa tämä artikkeli: