null Kolumni: Yllätys!

Puheenvuorot

Kolumni: Yllätys!

Aateloinnit ja pöytäviirit ovat menettäneet arvonsa, yllätysjuhlat eivät.

Muistan ristiriitaisen tunteen lapsuuden Linnanmäen-retkiltä. Tuijotin Vekkulan vieressä ikkunaluukkujaan aukovaa noita-akkaa, ja kävin väkevää sisäistä painia. Minun oli päästävä vanhaan Kummitusjunaan – istuakseni koko kierroksen kärryssä silmät kiinni (on muuten mahdollista, että en ole ennen tätä kolumnia tunnustanut raukkamaisuutta kenellekään). Yhtä aikaa rakastin ja inhosin säikähtämistä.

Sama pätee yllätysjuhliin. Kukaan ei halua tulla yllätetyksi, ja kaikki haluavat. Yllätyssyntymäpäivien tai vaikka polttareiden alle kuuluu aina tämä tanssi: Eihän minulle vain olla järjestämässä mitään? Te tiedätte, että minä vihaan yllätyksiä!

Itse olen saanut yllätyksen osakseni kahdesti. Molemmilla kerroilla tunne ennen juhlia oli olevinaan nihkeä. Jotain oli selvästi ilmassa, mutta epätietoisuus ei suostunut taittumaan iloiseksi odotukseksi. Kun salaisuus sitten viimein paljastui ja juhlat leimahtivat ympärilleni, kaikki nihkeys oli taikaiskusta poissa. Kaiken junailleita ystäviä katsoessa mielen täyttivät vain äimistys, ilo ja kiitollisuus.

 

”Kun salaisuus sitten viimein paljastui ja juhlat leimahtivat ympärilleni, kaikki nihkeys oli taikaiskusta poissa.”

 

Voi olla, että yllätysjuhlien järjestäminen on kulttuurimme suurin – tai vain viimeinen – kunnianosoitus. Aateloinnit ja pöytäviirit ovat menettäneet arvonsa, sohvan takaa vappupillien kanssa pomppaaminen ei. Aikamme suurristi onkin yllätys.

Viestihän on sama: edustamamme yhteisö haluaa kiittää.

Kiitetylle itselleen ajatus on läpeensä ihana. Tämän kaiken te olette tehneet minulle, kiitokseksi ystävyydestämme. Että minun kaveruuteni ylipäätään on kiitoksen arvoista. Ja kaiken te olette juonineet yhdessä. Puhuneet minusta selän takana – hyvää.

Tämän katharsiksen varaan lasken juuri nyt. Käynnissä ovat kuumeiset yllätyssyntymäpäivien valmistelut, ja juhlakalusta on helposti aistittavissa tietämättömän epämukava nihkeys. Luotan, että illalla leimahduksen loimussa katseemme kertovat: 0lemme puhuneet sinusta.

Kirjoittaja on toimittaja, joka epäilee aina suuria totuuksia.
ville.blafield@rsb.fi

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.