Kolumni: Ylpeästi suomalainen – kun aikajänne on tarpeeksi pitkä
Kävin rippijuhlissa entisellä asuinalueellamme Ristiniementiellä. Kuljin kaunista ja tuttua metsäreittiä. Häpesin suomalaisuuttani.
Ristiniemi, kuten monet ristialkuiset nimet, ovat yleensä keskiajan valtaajien antamia. Nämä entisaikojen pyhät paikat ovat esimerkiksi hauta-alueita. Paikalla on laaja röykkiöhauta-alue, josta vielä 12 vuotta sitten kilpi kertoi, että alueen haudat ovat noin 3 500 vuotta vanhoja.
Vau! Tuollainen aluehan olisi Kreikassa aidattu ja portilla myytäisiin lippuja. Roomassa paikkaa ylistettäisiin yhdeksi Euroopan vanhimmista hyvin säilyneistä pääkaupunkialueen hautausmaista. Ja taas lipunmyyntiä.
Ei meillä. Tämä infokilpi lähti tolpasta jo kahdeksan vuotta sitten. Sitten tolpan tyhjään peltiin ilmestyi graffitia, kuten hautojen viereisiin kallioseiniinkin. Nyt tolppa oli poissa. Lapset olivat ottaneet hautojen kiviä leikkeihinsä. Yksi haudoista on vain viisi metriä talonrakennuksessa louhitusta kallioseinästä. Tilanne oli siis vain pahentunut.
Eikö hautarauha koske myös ennen kristillistä aikaa pyhitettyjä hautojamme? Eikö muinaismuistoja suojella kuin vain kaavoituksella, edes valistamalla asukkaita, että hautoja ei saa tuhota? Toisaalta, eihän kaavakaan suojele niitä, jos vieressä saa räjäytellä kallioita.
Sama arvostuksen puute koskee kallioitamme. Suomi seisoo maailman vanhimmalla, yli kaksi miljardia vuotta vanhalla maaperällä. Suomen graniittinen peruskallio on ollut olemassa yli 20 kertaa kauemmin kuin Kreetan vuoristot. Minusta jo se pyhittää kalliomme, ja ne ovat tavattoman kauniitakin.
Graniittia käytettiin faaraoiden haudoissa pyhimmän ytimen kiviaineksena. Sydäntäni särkee aina, kun kuulen pillin merkkinä sille, että 2,5 miljardia vuotta ei merkitse mitään, vaan tämä “ikuinen muoto” lentää taivaan tuuliin.
Entinen, muinaissuomalainen kulttuurimme kunnioitti kalliomuotoja niin paljon, että paikka pyhitettiin, jos se oli kaunis. Sitä ei siis hakattu vasaroilla haluttuun muotoon, kuten Välimeren ihailluissa kulttuureissa.
Yksi Ristiniemen kallioista on kauniin, makaavan naisfiguurin muotoinen. Hauta on tehty vatsan päälle. Tästä vanhasta, luontoa kunnioittaneesta kulttuurista olen sanomattoman ylpeä.
Kirjoittaja on Inno-Omnian kehittämispäällikkö
jouko.kivimetsa@gmail.com
Jaa tämä artikkeli: