Kolumni: Ytimekkäästi
Papeille ja poliitikoille, ehkäpä muillekin sopii ohje: Lyhyestä virsi kaunis. Monisanaisuuden sijaan kaivataan tiivistä puhetta, tislattua tekstiä. Englantilainen sanoo: Less is more, vähemmän on enemmän.
Lyhyesti sanomisen taito on vanha. Kautta aikain on viljelty sananlaskuja, muistolauseita, hokemia, mantroja ja tunnuslauseita. On keskitytty olennaiseen. On autettu muistia. On etsitty yhdistäviä ilmaisuja.
Lyhyesti puhumisessa on toki omat ongelmansa. Iskulauseet voivat tuntua tyrmääviltä, vaikka niillä ei olisikaan määräilevää tarkoitusta. Iskevät ilmaisut tuntuvat iskuilta.
Pikkupoikana minua ärsyttivät isän ainaiset sananlaskut. ”Kunnian kruunua laiska ei voita.” ”Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.” Kasvatukseksi tarkoitetut lausahdukset herättivät vastarintaa.
Vaikka mielessäni kapinoinkin isän iskulauseita vastaan, monet niistä ovat jääneet päähän. Sukupolvea myöhemmin häkeltyy, kun huomaa toistavansa hokemia, joita aikoinaan karsasti.
Sananlaskut välittävät eteenpäin ylisukupolvisia opetuksia ja pitkiä viisauksia. Ne ohjaavat ajatuksia ja kokoavat joukkoja. Iskulauseet ovat kuin lippu, jonka alla lauletaan yhdessä. Ulkonainen tunnus vaikuttaa sisäiseen maailmaan.
On ilo, jos lastenlapset ja isovanhemmat osaavat samanlaisia lauluja ja tarinoita. Pitkiä puheita ei jakseta muistaa, mutta ydinajatus voi jäädä mieleen, jos se on osuvasti ilmaistu.
Pyhäkoulussa, yli 60 vuotta sitten, sain muistoksi annettuja raamatunlauseita. Jeesus sanoo: ”Minä olen se hyvä paimen.” Kunpa hän paimentaisi minua tänäänkin.
Lyhyet virrenvärssyt rohkaisevat. ”Tule kanssani, Herra Jeesus.” Miten toivonkaan, että hän tulisi vierelleni.
Kun minua oikein kaduttaa, toistelen itsekseni: ”Herra, armahda, Kristus, armahda.” Mitään suurempaa en kaipaa kuin Jumalan armoa.
Vähilläkin sanoilla voi selvitä, jos ne ovat asiaa.
Kirjoittaja on piispa.
Jaa tämä artikkeli: