Kuva: Sirpa Päivinen
Komedialla on puhdistava vaikutus
Runousoppinsa lukenut Pekko Pesonen käsikirjoitti romanttisen komedian Onnenonkija.
Mihin romanttista komediaelokuvaa tarvitaan?
Pekko Pesosen ei tarvitse miettiä vastausta pitkään. Hän on käsikirjoittanut sekä televisioon että valkokankaalle lähes koko 2000-luvun. Pesosen elokuvia ovat esimerkiksi nuorisokuvaus Tyttö sinä olet tähti, Talvivaaran kaivosta ruotiva Jättiläinen sekä komediat Napapiirin Sankarit 1 ja 2.
Käsikirjoittajan mielestä romanttinen komedia valmistaa katsojaa parisuhteeseen tai korvaa romantiikan puutetta. Komedia puhdistaa, kun alhaisille tunteille saa nauraa.
Pekko Pesonen on Runousoppinsa lukenut. Suhde kerronnan perinteisiin ei ollut yhtä mutkaton, kun Pesonen aloitti opinnot Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla 1990-luvun lopussa.
– Tuntui ahdistavalta, että on muotteja tai sapluunoita, joiden sisällä minun pitäisi toteuttaa itseäni.
Kapinointi päättyi, kun Pesonen ymmärsi, että kolminäytöksinen rakenne on paras tapa kertoa tarinoita.
– Karkeasti sanottuna tarinassa ei ole muuta kuin päähenkilö, joka saa kutsun seikkailuun.
Ensimmäisessä näytöksessä jännitetään, ottaako sankari seikkailun vastaan. Toisen näytöksen päättää tarinan kakkoskäänne, jossa päähenkilö tajuaa sen, mitä hänen kuuluu oppia. Kolmannessa näytöksessä selviää, kykeneekö sankari korjaamaan elämänsä tämän oivalluksen avulla.
– Aristoteleen Runousoppi on opettanut tiiviyden tajua. Jokaisen kohtauksen tulisi olla tarinan kannalta välttämätön. Se on kova mutta hieno vaatimus.
Päähenkilönä bloggaaja
Aluksi Pekko Pesonen halusi kirjoittaa mustan huijarikomedian. Hän kehitteli ideaa ohjaaja Ville Jankerin kanssa, johon hän oli tutustunut jo viime vuosituhannella siviilipalveluksessa Lahden muotoiluinstituutissa. Tuloksena on Onnenonkija, joka sai ensi-iltansa maaliskuun lopussa.
– Elokuvan genre vaihtui kirjoitusprosessin aikana. Hiljalleen tajusin, että elokuvasta tulee romanttinen komedia.
Syynä olivat päähenkilön motiivit: jos katsoja pitää hahmon tavoitetta alusta asti vääränä, elokuvan huijaria tekisi mieli vain ravistella hartioista.
Ei Onnenonkijan päähenkilö ole silti mikään pyhimys. Bloggaaja Marja päättää hurmata Olavin, rikkaan teollisuussuvun pojan, joka haluaisi vain pysytellä erossa perheestään.
Marjan elämä on yhtä juhlaa, mutta vain netissä. Päähenkilö päivittää blogiaan rahattomana ja velkaisena vanhempiensa kotona. Valkokankaalla vilisevät hashtagit ja vlogit.
– Monet hyvät elokuvat ovat varsin tarkkoja ajankuvia. Onnenonkija näyttää viiden vuoden päästä hassulta, mutta 15 vuoden päästä kivalla tavalla nostalgiselta, Pesonen uskoo.
On tärkeää antaa toivoa
Elokuva on väite maailmasta. Pekko Pesonen kutsuu teoksen sanomaa opetukseksi tai moraaliksi. Sitä pohditaan vielä lopputekstien jälkeen.
"Aristoteleen Runousoppi on opettanut tiiviyden tajua. Jokaisen kohtauksen tulisi olla tarinan kannalta välttämätön."
Mikä sitten on Onnenonkijan moraali? Iltalehden kriitikko Juho Rissanen havaitsee elokuvassa konservatiivisen opetuksen. Hänen mukaansa viisas ja kärsivällinen miljonääri opastaa köyhää ja tyhmää työläisperheen tyttöä siitä, miten raha-asioita hoidetaan järkevästi.
– Kumpikin henkilö tarvitsee toistaan kasvaakseen ihmisenä ja ymmärtääkseen, miten hänen täytyy muuttua, Pesonen vastaa kritiikkiin. Lopulta Olavi tajuaa paikkansa ja uskaltaa ottaa vastuun perheyrityksestä.
Pesosen mielestä komedia on myös heikkouksien sallimista. Henkilöiden ei tarvitse kunnostautua kokonaan. Muutoksen mahdollisuus on kuitenkin tärkeä.
– Klassisen tragedian puhdistava vaikutus syntyy siitä, että henkilölle voi käydä lopulta epäoikeudenmukaisesti. Se herättää meissä halun muuttaa maailmaa, jotta näin ei enää tapahtuisi. Itse pidän enemmän tarinoista, joissa annetaan ratkaisuehdotus ja vähän toivoa.
Siksi Pesosen käsikirjoittamassa Napapiirin sankareissa Janne saa koettelemuksien jälkeen digiboksinsa, ja vaimonsa luottamuksen. Eikä Onnenonkijan Marjan tarvitse luopua blogistaan.
Kirjoittaminen palapeliä
Käsikirjoittaminen on vuosien työ. Onnenonkijan Pekko Pesonen aloitti jo vuonna 2008.
– Käsikirjoittaminen on hybriksen ja debriksen kanssa tasapainoilua. Joskus ohjaaja ja tuottaja tsemppaavat minua eteenpäin. Joskus he kadottavat uskonsa, ja minun täytyy itse keksiä homma uudelleen, jotta voin jälleen vakuuttaa ympärilläni olevat ihmiset.
Vakuuttaminen voi vaatia paluuta takaisin synopsikseen, tiivistelmään. Sen avulla kirjoitetaan perusteellisempi juonikuvaus, treatment. Myös varsinainen käsikirjoitus myllätään monta kertaa uusiksi.
– Kun on monta vuotta pyörittänyt käsikirjoitusta tai katsonut viidettä leikkausversiota, siinä ei enää mikään naurata, Pesonen sanoo.
Hänen mukaansa komediaideoiden hauskuus selviää parhaiten kollegoiden reaktioista. Pesonen lukee myös paljon käsikirjoitusta itsekseen ääneen. Se on toimiva tapa testata dialogia.
– Tulen melkein joka päivä innoissani töihin ja pohdin, mitkä palaset tänään palapelistä ratkaisen.
Pekko Pesonen rakastaa työtään ja uskoo seikkailuihin, tosin tietyin reunaehdoin. Hänen mielestään katsoja haluaa nähdä tutun tarinan, kunhan se on kerrottu kiinnostavasti.
– Katsoja olisi pettynyt, jos elokuva päättyisi hyvin eri tavalla kuin hän olisi toivonut. Peruslupaukset on pidettävä.
Jaa tämä artikkeli: