Kommentti

Kommentti

Pälvi Ahoinpelto
palvi.ahoinpelto@kirkkojakaupunki.fi

Juhlapuheissa sosiaalityön ihanteeksi asetetaan niin sanottu varhainen puuttuminen, ongelmien ratkaiseminen ennen niiden kasaantumista. Inhimillisten kriisien ehkäisemiseen jo ennalta päästään silti liian harvoin, vaikka se myös tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi kuin monitahoisiksi paisuneiden ongelmien selvittely.

Työ Kampin kappelissa on aivan poikkeuksellista. Kun kaupungin sosiaalityön ja kirkon ammattilaiset työskentelevät samoissa tiloissa, on kuin vahingossa – tai johdatuksesta – kehittynyt malli, jossa ihminen saa ”yhdeltä luukulta” avun sekä sosiaalisiin että henkisiin ja hengellisiin kysymyksiinsä. Kukaan ei sano, että tämä ei kuulu tänne.

Ihmistä ei odotuteta eikä juoksuteta vaan häntä kuunnellaan heti, oli asiana sitten kaavakkeiden täyttäminen, oikean auttajatahon löytäminen, yksinäisyys, mielenterveyden horjuminen tai hengellinen hätä.

Kuinka monta epätoivoista tekoa jää tekemättä, jos ihminen saa puhua tilanteestaan heti eikä viikkojen päästä? Tätä työskentelyn tapaa kannattaisi vaalia.

Jaa tämä artikkeli: