Kommentti
Teksti: Saila Keskiaho
Kristinuskoon kuuluu olennaisesti ajatus, että suurimmat aarteet ovat salattuja. Jumalan viisaus kätkeytyy hulluuteen, tuonpuoleinen tulee tämänpuoleiseksi lihaksi ja halvoista saviastioista löytyy kalleuksia. Kristinuskon Jumala on yllätysten Jumala.
Vähintään yhtä pysyvä osa kirkkojen elämää on, että aarretta etsitään kolutuista nurkista. Totutuilla urilla pysytään, vaikka totuus vetäisi toisaalle. Kristinuskon toteutus kaihtaa liian usein yllätyksiä.
Juuri siksi vaikeasti kehitysvammaisten nuorten rippikoulumateriaali on niin suuri helmi. Se osoittaa komiteamietintöihinsä, brändeihinsä ja pitkän tähtäimen strategioihinsa uponneelle kirkolle, mistä siinä on viime kädessä kysymys, mitä on armo, rukous ja ylistys.
Kirja muistuttaa, että kaikkein vaikeimmin vammaiset voivat saarnata kirkolle sen ydintotuuksia, jos heidän ääntään vain uskalletaan kuulla. Näiden ihmisten saarna ei ole sanoja. Se huutaa läpi koko olemuksesta. Nämä ihmiset ovat Kirkon aarre.
Jaa tämä artikkeli: