Henkensä kaupalla. Naiset pakenevat St. Finbarrin katoliseen kirkkoon tehtyä pommi-iskua maaliskuussa 2012 Nigeriassa, Josin kaupungissa. Itsemurhaisku tappoi kolme ihmistä. Kristityt nuoret kostivat iskun myöhemmin. Viime vuonna ääri-islamistinen Boko Haram –liike tappoi ainakin 700 kristittyä Nigeriassa.
Konflikteista rauhaan
Konflikteihin ja sotiin tuntuu ikävän usein kietoutuvan uskonto. Aiheuttavatko uskonnot sotia, ja miten eri uskontojen edustajat voivat rakentaa rauhaa?
Teksti Eira Serkkola
Kuva Lehtikuva / Reuters
Professori Tuomo Melasuo Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta sanoo vanhojen uskonnollisten oppi- ja uskomusjärjestelmien olevan niin väljiä, että niiden puolesta mikä tahansa on mahdollista.
– Kristinuskossa se näkyy niin pasifismissa kuin ristiretkissä. Mutta tämä pätee kaikkiin uskontoihin, myös idän yleensä rauhanomaisina pidettyihin suuriin uskontoihin.
Jopa rauhanomaiseksi mielletystä buddhalaisuudesta löytyy kielteinen esimerkki Myanmarista. Viime aikoina valtaväestöä edustavat buddhalaiset ovat käyttäytyneet erittäin väkivaltaisesti maan pientä muslimivähemmistöä kohtaan.
Toisaalta uskonnollisten piirien rauhanponnisteluista on maailmalla monta hyvää esimerkkiä. Omalta alaltaan Melasuo mainitsee kveekarit, joilla on ollut keskeinen merkitys pohjoisamerikkalaisen rauhantutkimuksen synnyssä.
Monet helsinkiläisetkin tuntevat katolisen maallikkoliikkeen Comunita di Sant’Egidion Roomasta. Tällä liikkeellä on Melasuon mukaan ollut merkittävä rooli niin Mosambikin kuin Guatemalan rauhanprosesseissa.
– Islamilaisella puolella huomatkaamme OIC:n (Organisation of Islamic Conference) rooli Filippiineillä. OIC edisti merkittävästi rauhanprosessia valtaosin katolisen Filippiinien valtion ja maan islamilaisten eteläosien radikaalien itsenäisyysliikkeiden välillä.
Entä kuinka usein uskonto on itse konfliktin syy?
– Hyvin harvoin. Yleensä konfliktit syntyvät ja sodat syttyvät erilaisista yhteiskunnallisista syistä. Silloin tällöin uskontoa käytetään poliittisena aseena näissä konflikteissa. Erityisesti erilaisilla ääriliikkeillä on taipumusta perustella konfliktia ja omia, usein populistisia linjavalintojaan uskonnolla.
– Sen sijaan järjestäytyneet vastuulliset uskontokunnat lietsovat hyvin harvoin riitaa nykymaailmassa, Melasuo toteaa.
Teologian maisteri Jari Portaankorva valmistelee uskontotieteen väitöskirjaansa Sierra Leonen rauhanprosessista. Portaankorva tutkii muslimien ja kristittyjen yhteistoimintaa ja aloitteita neuvotteluiden käynnistämiseksi hallituksen ja kapinallisten kesken. Alkuvuodesta hän haastatteli Sierra Leonessa kristittyjen ja muslimien tuolloisia johtajia.
– Sierra Leonessa ei ollut uskontojen välillä konfliktia, ei tänä päivänä eikä sodan aikana. Vuosina 1991–2002 käydyn sodan syyt olivat poliittisia ja taloudellisia: timantit, köyhyys ja valta, Portaankorva korostaa.
– Esimerkiksi naapurimaassa Nigeriassa on hyvin tulehtunut tilanne, kun molempien uskontojen fundamentalistiset ryhmät ovat lähteneet väkivallan tielle.
Lähetystyössä on 2000-luvulla alettu painottaa entistä enemmän sovinnon ja oikeudenmukaisen rauhan rakentamista, kertoo vaikuttamistyön päällikkö Kristiina Rintakoski Suomen Lähetysseurasta.
Tästäkin löytyy tuore esimerkki Myanmarista, jossa on yli 130 etnistä ryhmää. Aseellinen konflikti suurimpien ryhmien ja hallituksen välillä on jatkunut yli 60 vuotta. Maan kristityt kuuluvat vähemmistöryhmiin.
– Olemme mukana viime elokuussa käynnistyneessä rauhan ja sovinnon hankkeessa, joka tukee etnisten ryhmien osallisuutta Myanmarin rauhanprosessissa. Ulkoasiainministeriön tukema hanke vahvistaa etnisten ryhmien yhteistyötä ja osaamista, jotta he voivat yhdessä neuvotella oikeudenmukaisen rauhan.
Lähetysseura on toiminut pitkään useilla konfliktialueilla, esimerkiksi Kolumbiassa ja Nepalissa. Kolumbiassa suojellaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisoikeuksia. Nepalissa taas sisällissota on päättynyt ja nyt pyritään rakentamaan sovintoa ja vahvistamaan luottamusta muun muassa kouluttamalla yhteisötason sovittelijoita.
Jaa tämä artikkeli: