Risto Ihalainen näkee Kongon tulevaisuuden matkailumaana.
Kongossa jaksetaan toivoa
Kun aiheena on humanitaarinen apu, monen mieleen nousee kuva valkoisesta hyväntahtoisesta miehestä ojentamassa ruokalautasta aliravitulle afrikkalaiselle. Todellisuus– ainakin humanitaarisen avun koordinaattorin Risto Ihalaisen työssä Kongossa – on kuitenkin toisennäköinen.
Humanitaarisen avun koordinaattorina Ihalainen vastaa maassa Kirkon ulkomaanavun hätäavusta. Häntä voisi luonnehtia kapasiteettien rakentajaksi.
– Suunnittelen hankkeita yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa, mutta myös seuraan ja tuen heidän suunnitelmiaan ja hankkeen toimeenpanoa. Lisäksi raportoin työn edistymisestä. Arkeni on pitkälti toimistotyötä, Ihalainen kertoo.
Koordinaattori on yhteydessä myös avunsaajiin.
– Käyn paikan päällä ja keskustelen niiden ihmisten kanssa, joita työ koskettaa. Näin pystyn näkemään työn vaikuttavuuden ja varmistamaan sen, että teemme yhteistyökumppanien kanssa sitä, mistä olemme sopineet.
Kongo on ollut Ihalaiselle henkilökohtaisen kiinnostuksen kohde jo pitkään. Afrikan mantereelle hän kuitenkin matkasi ensimmäistä kertaa vasta vuosi sitten.
– Maisemiltaan Kongo on upea ja sillä olisi tavattoman suuri potentiaali, jos siellä vain olisi rauhallista. Ihmiset ovat huumorintajuisia, puheliaita ja iloisia. He tuntuvat suhtautuvan tilanteeseensa niin, että vaikeuksista huolimatta elämä on mukavaa.
Kongossa on vallinnut pitkittynyt konflikti, jolle ei ole löytynyt ratkaisua. Eri syistä jatkuva humanitaarinen kriisi on koetellut maata 1990-luvulta saakka ja tämänhetkisen arvion mukaan jopa 1,5 miljoonaa ihmistä elää maan sisäisinä pakolaisina. Viimeisin aallonpohja oli marraskuussa 2012 Goman kaupungin valtaus. Ihalainenkin joutui lähtemään evakkoon kapinallisjoukkojen lähestyessä kaupunkia. Hengenvaarassa hän ei ollut, mutta normaalityö häiriintyi pahoin.
– Toki turhauttaa, että ikään kuin palataan ajassa taaksepäin, mutta asiaan täytyy suhtautua ammattimaisesti. Sitä paitsi syy siihen, miksi ylipäätään toimimme Kongossa, on se, että tilanne siellä on vaikea.
Kaikesta huolimatta Ihalainen näkee mahdollisuuden muutokseen ja uskoo siihen.
– Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa. Kongon tilanne on saanut enemmän kansainvälistä huomiota ja osin sen takia kapinallisjoukko M23:n neuvotteluasemat suhteessa valtioon ovat heikentyneet. Kun voidaan vaikuttaa syvällä oleviin perussyihin, on myönteinen kehitys mahdollista.
Kirkon ulkomaanapu auttaa tavallisia ihmisiä, joiden elämään konfliktit vaikuttavat suoraan. Kongolaisilla on sisua ja takanaan 20 vuotta samanlaista epävarmuutta – evakkoelämässä ei ole mitään uutta.
– Kongolaisilla on asenne, että aina on toivoa. Tässä on opittavaa meille suomalaisillekin: ei saa luovuttaa. Pitää uskoa tulevaan: Kongo on reppureissaajan paratiisi vuonna 2016, Ihalainen sanoo.
http://www.youtube.com/watch?v=4JpW6K2HOAs&feature=youtu.be
Teksti: Outi Ikonen
Kuva: Katri Saarela
Jaa tämä artikkeli: