Konservatiivisuus ja tasa-arvo

• 09.12.2013 13:45

Kiinnitin huomiota käsitteen konservatiivisuus sisältöön Aarre Kuukaupin kirjoituksessa (K&k 4.12.). Konservatiivisuuteen vedoten perustellaan epätasa-arvoa ja syrjintää. Käsite anastetaan tarkoittamaan jälkeenjääneisyyttä ja takapajuisuutta sen sijaan, että se säästettäisiin varjelemaan keskeisesti tärkeitä kristillisiä perusarvoja. Niitäkin löytyy, kaikille yhteisiä.

Sama koskee eräitä lähetysjärjestöjämme. Konservatiivisuuden merkeissä liputetaan sellaisten arvojen ja sellaisen teologian puolesta, jotka suuri osa lähimmäisiään rakastavista kristityistä ja muistakin kansalaisista on jo spontaanisti hylännyt väärinä ja jopa synnillisinä.

Valitettavasti tämä äänekkäästi ilmaistu takapajuisuus leimaa koko kirkkoa ja kristillistä uskoa. Suurelta osin sen seurauksena omankin kirkkomme jäsenmäärä laskee huolestuttavasti. Lähetysjärjestöjen arvojen ja teologian kriittinen tarkastelu on tärkeää juuri siksi, että kristityt lähetystyöntekijät viestittävät myös asenteillaan ja esimerkillään. Siten he luovat lähetyskentällään mielikuvaa ihmiskuvaltaan takapajuisesta ja syrjivästä kirkosta ja samalla sen kaltaisesta kristillisestä uskosta. On syytä keskittyä tukemaan niitä lähetysjärjestöjä, jotka vievät kentilleen viestiä jokaisesta ihmisestä samanarvoisena Jumalan kuvana ja työtoverina.

Sama koskee mielestäni myös Inkerin kirkkoa. Tällä hetkellä siellä vallitseva syrjivä asenne on hyvin linjassa takapajuisen ja epätasa-arvoisen yhteiskunnan ja ortodoksikirkon näkemysten kanssa. Ehkäpä tulee aika, jolloin ihmisoikeudet ja tasa-arvo nostavat päätään myös Venäjän yhteiskunnassa. Jääkö kirkko silloin sielläkin viimeiseksi kielteisen konservatiivisuuden ja takapajuisuuden linnakkeeksi, niin kuin meillä jossain määrin näyttää käyneen? Sitäkö meidän pitäisi tukea?

Hannu Vapaavuori