Konservatiivit suosivat irtosuhteita?
Keskustelussa kirkon suhteesta homoihin huomio on ollut juridisissa järjestelyssä: voidaanko vihkiä, saako siunata, saako syrjiä työntekijänä? Pitää puhua myös homojen seksielämästä.
Jos Jumalan tahto heteroille on pysyvä parisuhde, niin mikä on Jumalan tahto niille homoille, jotka eivät elä selibaatissa? Kumpi näistä kahdesta paremmin vastaa Jumalan tahtoa: seksuaalisuuden toteuttaminen parisuhteessa vai irtosuhteissa?
Toivon, että jokin arvovaltainen konservatiivinen vaikuttaja vastaisi tähän kysymykseen, joko mielipidepalstalla tai haastattelussa. Konservatiiveja moititaan usein mustavalkoisesta ajattelusta. Nyt on käsillä kysymys, johon se soveltuukin oikein hyvin. Pari vai irto?
Koska julkisessa keskustelussa on tuomittu nimenomaan parisuhde, olen saanut käsityksen, että sen sijasta suositellaan irtosuhteita. Enemmistö heteroista ja homoista kuitenkin kokee, että irtosuhteet on emotionaalisesti kuluttava ja kärsimystä aiheuttava elämäntapa. Tämänkö kirouksen Jumala langettaa homojen päälle, ja konservatiivien tehtävänä on panna rangaistus täytäntöön?
Itse haluan toimia kirkossa, joka kaikin tavoin tukee pysyvässä parisuhteessa elämistä, jos pari niin haluaa. Itse olen kokenut seurakuntani perheleirit tärkeäksi oman parisuhteeni kannalta. Tervetuloa myös homoparit tällaisiin toimintamuotoihin mukaan.
Pekka Sormunen
Jaa tämä artikkeli: