Seurakansan edustaja. - Kaikki ihmiset vain ovat körttiläisyydessä samalla viivalla, sanoo matematiikanopettaja Jaakko Vilja. - Kukaan ei ole toista ylempänä, eikä kukaan voi arvioida toisen uskon määrää tai laatua.
Körtillä on usein pilke silmäkulmassa
Körttiläisyyden ytimessä on kaipauksen teologia, jossa ihminen on pieni ja Jumala suuri. Se vetoaa moniin. Ja huumori.
Siionin virret lähtevät liikkeelle siitä, että Jumala on salattu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala olisi epämääräinen, Aura Raulo selittää.
Raulo on 25-vuotias helsinkiläinen evoluutiobiologian opiskelija ja körtti.
– Kaikkea ei tarvitse ymmärtää eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Körttejä yhdistää kaipaus itseä suuremman Jumalan luo. Keneltäkään ei tulla kysymään uskon määrää.
Körttiläisyys eli herännäisyys on yksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon viidestä herätysliikkeestä. Se muotoutui 1800-luvun alussa Paavo Ruotsalaisen ajattelun ympärille. Liikettä edustava Herättäjä-yhdistys kertoo nettisivuillaan: ”Herännäisyys puolustaa arkaa ja ikävöivää uskoa, jossa Kristuksen ja ihmisen väliin ei aseteta mitään.”
Se puhuttelee Rauloakin.
– Körttiläisyys ei ole tuomitseva tai autoritaarinen liike, vaan Jumalaa kaipaavien yhteinen hätähuuto.
Körttiläisyys voi päällepäin näyttää ankealta, mutta pinnan alla on aimo annos hurttia huumoria ja itseironiaa.
– Evoluutiobiologian opiskelija Aura Raulo
Eikö se kuulosta aika synkältä? Raulon mielestä ei. Körttiläisyys voi päällepäin näyttää ankealta, mutta pinnan alla on aimo annos hurttia huumoria ja itseironiaa. Körtillä on usein pilke silmäkulmassa.
Kun Aura Raulo 15-vuotiaana meni Aholansaaren körttiriparille, koko juttu tuntui typerältä. Raulo päätti, että häntähän ei käännytetä.
– Moni asia teki kuitenkin vaikutuksen, hän pohtii kymmenen vuotta myöhemmin.
– Täydellinen hyväksymisen ilmapiiri vakuutti. Sain olla ihan oma itseni eivätkä seinät tulleet vastaan, vaikka kuinka kokeilin.
Rauloa puhutteli myös se, ettei hänelle annettu helppoja vastauksia – ennemminkin uusia kysymyksiä. Hiljaisen kaipauksen teologia ja tuomitsemattomuus tuntuivat hyvältä.
– Körttiläisyys on muuttunut vuosien varrella, mutta ydin on pysynyt samana: ”Omissani kyllin on.” Me emme osoittele toisten vajavaisuuksia, Raulo toteaa.
Uskon harjoittaminen on Raulolle enimmäkseen arkista ja yksinkertaista. Pääasia on pyrkimys elää kristittynä tässä maailmassa, tukea heikkoja ja suhtautua ihmisiin tasa-arvoisesti.
– Mutta minä koen myös seremoniallisen puolen tärkeäksi.
Körtille se tarkoittaa seuroja, joissa veisataan Siionin virsiä. Niissä soi körttiläisen ajattelun ydin.
– Siionin virsien ahdistukseen voi samastua jokainen, jota on joskus sattunut. Melodramaattisesti niihin ei kuitenkaan pidä suhtautua, Aura Raulo naurahtaa.
"Sinulta puuttuu yksi"
Parikymppinen Paavo Ruotsalainen oli ahdistunut uskonkysymyksistä hulluuden partaalle, kun hän päätyi keskustelemaan seppä Jaakko Högmanin kanssa. Ruotsalainen oli Raamattunsa lukenut, mutta Högman totesi: ”Sinulta puuttuu yksi, ja sen yhden kanssa kaikki, Kristuksen sisäinen tunto.”
Se kolahti. Tapani Ruokanen kuvailee tapahtunutta muutosta Ruotsalaisen elämäkerrassa: ”Paavo menetti pinnallisen ja hurskastelevan uskonnollisuuden, joka oli estänyt häntä näkemästä armollista Jumalaa. Ihmisen rakentama oppi ja hänen uskonnolliset tunteensa voivat peittää elävän Jumalan.”
Paavo Ruotsalaisen oivallus puhuttelee edelleen monia. Kirjallisuusagentti Tiina Kristoffersson selitti Suomen Kuvalehden haastattelussa (39/2014) kyllästyneensä kirkosta eroamisen buumiin. Hän päätti tutustua kristinuskoon ja löysi körttiläisyyden. Dekkaristi Kati Hiekkapelto taas kertoi Kotilieden haastattelussa (6/2013) löytäneensä körttiläisyydestä henkisen kotinsa. Hiekkapeltoon vetosi körttien koruton ja hiljainen nöyrtyminen suuren Jumalan edessä.
Jumala on ihmiseen nähden ehdottoman ylivertainen.
– Matematiikan opettaja Jaakko Vilja
Se vetoaa myös Jaakko Viljaan.
– Körttiläisyyden kova juttu on, että Jumala on suuri ja ihminen pieni, hän tiivistää.
Vilja on 29-vuotias helsinkiläinen matematiikanopettaja. Viime kesänä hän valmistui myös käytännöllisestä filosofiasta.
– Jumala on ihmiseen nähden ehdottoman ylivertainen. Me kaikki olemme vain lapsia. Mitä tahansa joku väittääkin, hänelle voi aina sanoa, että ihan hyvä, mutta sinä olet silti vain yksi meistä lapsista, Vilja sanoo.
Siksi jokaisella ihmisellä on oikeus ajatella itse, kysyä, uskoa ja epäillä. Ketään ei heitetä sen takia ulos. Kaikki ovat armon kerjäläisiä.
– Olin teininä pitkään sitä mieltä, etten voi uskoa Jumalaan ja että minun on jossain vaiheessa hylättävä kristinusko. Epäilyksistäni huolimatta saatoin koko ajan olla mukana körttikuvioissa, eikä kukaan tullut kyselemään uskoni määrää. Se oli hirveän tärkeää.
Kaikki ovat samalla viivalla
Jaakko Vilja painottaa, ettei körttiläisyyden avaruus tarkoita, etteikö sen ytimessä olisi vakaa kristillinen usko. Kaikki ihmiset vain ovat samalla viivalla. Kukaan ei ole toista ylempänä, eikä kukaan voi arvioida toisen uskon määrää tai laatua.
Vilja ymmärtää niin ikään, etteivät kaikki helsinkiläisten opiskelijakörttien näkemykset edusta koko moniäänistä liikettä.
– Mutta kun kesällä kokoonnutaan Herättäjäjuhlille, olemme kaikki samaa seurakansaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Aura Raulo, 29, tutkii pussailevia hiiriä, järkyttää Oxfordin yliopistossa pyjamahousuillaan ja sukupuoli-identiteetillään sekä nokittelee ateistiguru Dawkinsille
Hyvä elämäKirkko ja kaupungin uusi verkkokolumnisti on körtti ja evoluutiobiologi, jonka lempilaji on ihminen: ”Voisimme olla hedelmöitymässä tai hedelmöittämässä melkein koko ajan, mutta sen sijaan rakennamme avaruusasemia.”