Harvoin tarjolla. Alma-Ruut Karjalainen aikoo pysyä kattohuoneistossa koko opiskeluaikansa. Körttikodissa saa olla kuin kotonaan. Yövieraat ja alkoholikin on sallittu.
Körtin taivas
Kiinnostaisiko edullinen opiskelijakoti kantakaupungin kattojen yllä? Iltapala, vessapaperi ja Siionin virret kuuluvat hintaan.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Markus Sommers
Muhkeat pilvet ympäröivät Korkeavuorenkadun paloaseman tornin ja kauempana Tuomiokirkon kupolin luona taivas on tumma. Alma-Ruut Karjalainen, 21, seuraa saderintaman etenemistä punaisten, harmaiden ja vihreiden kattojen yllä seitsemännen kerroksen huoneestaan Ratakadulta.
Muskariopettajaksi opiskeleva Karjalainen jakaa toista vuotta Ylätaloksi kutsutun kattohuoneiston yhdeksän muun naisopiskelijan kanssa. Alakerran Alatalossa asuu lisää opiskelijoita. Karjalaisella on hyvä näköala myös alhaalla vastapäätä asuvien miesopiskelijoiden tiloihin.
Herättäjä-Yhdistyksen ylioppilaskoti on toiminut vuodesta 1928, jolloin Aarne Roering päätti tarjota Helsinkiin muuttaville vähävaraisille opiskelijoille yösijaa kodistaan. Körttikodissa asuu nyt parikymmentä opiskelijaa.
Körttiläisyys eli herännäisyys on evankelisluterilaisen kirkon herätysliike, joka tunnetaan seuroistaan ja avaramielisestä, armoa korostavasta uskonkäsityksestään.
– Körttikodissa kukaan ei tenttaa, että uskotko tarpeeksi ja koska kävit viimeksi seuroissa, Karjalainen kertoo.
Joka toinen keskiviikko pidetään kaikille avoimet siioninvirsiseurat Alatalon kirjastohuoneessa kristallikruunun alla. Siionin virsiä eli siikkareita veisaa yleensä parikymmentä ihmistä. Asukkaat kattavat vuorotellen seurakahvit ja sytyttävät kynttilät.
Kirjastohuoneen ikkunan takana kohoaa Johanneksenkirkko. Seinustojen tummat kirjahyllyt ovat täynnä hartauskirjoja ja kirkkohistoriaa.
320 euron vuokraan kuuluu epätavallisia etuja. Arki-iltaisin yhdeksältä Alma-Ruut Karjalainen tapaa kämppiksensä iltapalalla, jonka asukkaat vuorotellen kattavat. Iltapala muistuttaa hotelliaamiaista: on tummaa ja vaaleaa leipää, päälle levitteitä, juustoa ja kasviksia sekä jogurttia, mysliä, hedelmiä, mehua ja teetä.
Perjantaisin kokoonnutaan kello kolmen tenttikahveille. Siitä on helppo jatkaa yhdessä viikonlopun viettoon.
– Kotona on niin kivaa, että täällä tulee hengailtua paljon. Menemme usein tyttöjen kanssa poikien mestoille katsomaan leffaa tai pelaamaan lautapelejä. Joskus käymme ulkona bissellä ja syömässä.
Myös Körttikodissa saa juoda olutta, kunhan ei häiritse muita. Yövieraitakin saa tuoda.
Muutaman kerran vuodessa asukkaat pitävät isot bileet. Niiden jälkeen siivotaan välineillä, jotka kuuluvat myös vuokraan. Siivousvuorolistaa noudatetaan tarkkaan.
Yksin jääminen on Körttikodissa lähes mahdotonta. Tulokkaat muuttavat yleensä kahden hengen huoneisiin, joista edetään omaan. Niin Karjalainenkin teki.
– Jännitin huoneen jakamista, mutta olikin kivaa tutustua yhteen kämppikseen heti hyvin.
Entinen huonekaveri Maritta Manner kävelee kello 11.20 tukka pörrössä keittiöön keittämään aamukahvia.
– Olisi aika laimeaa, jos muutettaisiin heti yhden hengen huoneeseen, hän vahvistaa.
Körttikseen otetaan erityisesti tulevia teologeja sekä Karjalaisen kaltaisia pääkaupunkiseudun ulkopuolelta muuttavia opiskelijoita, jotka ovat osallistuneet Herättäjä-Yhdistyksen toimintaan. Alkavan lukuvuoden asukkaat on valittu.
– Ruokapöytäkeskusteluista kuulee, että täällä asuu paljon teologeja.
Asukkaat kirjoittavat ajatuksiaan myös sitä varten varattuihin kirjoihin, joista muodostuu kronikka 1950-luvulta nykypäivään. Vanhimmissa kirjoissa on ajankuvaa ”Kekkonen nousi valtaan” ja klassikkoja ”Tiskatkaa tiskit!”
Uusimmassa kirjassa on paljon terveisiä kämppiksille. Esimerkiksi tällaisia: ”Lähden tästä ystävieni Janinan ja Iidan häihin. Tulen sunnuntaina. Hei hei!”
Jaa tämä artikkeli: