Tämä ei ole kesämökki, vaan taiteilijaperheen koti. Kuva: Sirpa Päivinen
Koti soutumatkan päässä
Kalleisten taiteilijaperhe kulkee Vartiosaaren kodistaan puolessa tunnissa Helsingin keskustaan ja tunnissa lentokentälle, ensimmäiset viisi minuuttia veneellä.
Väinö Kalleinen, 2, istuu soutuveneessä pelastusliivit yllä. Hänen vieressään on rinkka, joka on painavampi kuin poika. Siinä kuljetetaan parin päivän ruokatarvikkeet saareen. Kaupassakäynnin yhteydessä on myös viety roskat ja haettu posti, kuten moni tekee kesämökkireissulla.
Kolmihenkiselle Kalleisen perheelle venematka Laajasalosta Vartiosaareen on kuitenkin arkea.
– Soutamisella on psykologinen vaikutus, jätät kaupungin taaksesi, Oliver Kochta-Kalleinen miettii juodessaan aamuisen reissun jälkeen kahvia kalliolla.
Kolmensadan metrin päässä vastarannalla näkyy kerrostaloja. Kun turistivene ajaa ohi, Kochta-Kalleinen kokeilee, kuinka moni matkustaja vastaa heilutukseen. Toisinaan turistit kuvaavat Kalleisten puiden lomassa pilkottavaa punaista kotitaloa.
– Silloin tunnen eläväni museossa, sanoo Tellervo Kalleinen, joka ihastui yli satavuotiaaseen kalastajamökkiin jo silloin, kun hänen kirjailijaystävänsä asui siinä.
Kun ystävä muutti ulkomaille, nykytaidetta tekevät Kalleiset pääsivät talon seuraaviksi vuokralaisiksi. Omistaja asuu naapuritontilla.
Kalleisten vuokrasumma riittäisi mantereen puolella tuskin kaksioon. Edullinen hinta selittyy sillä, että vuokrasopimukseen kuuluu paljon alueen hoitamista, kuten voikukkien kitkemistä, ruohonleikkuuta ja jätekaivon tyhjentämistä.
Saksassa kasvanut Oliver Kohcta-Kalleinen ei kaipaa takaisin Hampurin vilkkaalla Rebenbahnilla sijainneeseen asuntoonsa.
Nykyisen kodin ympärillä avautuu luonnonrauha, mutta kaupungin sykkeeseen pääsee nopeasti, jos yksinäisyys ahdistaa. Tosin monesti perhettä ei huvita mennä minnekään.
– Halu olla saarella on vahva.
Riippuvaisia säästä ja naapureista
Jos tuuli on suotuisa ja julkinen liikenne kulkee ajallaan, Vartiosaaresta pääsee keskustaan puolessa tunnissa. Ennätys kotiovelta lähimmälle bussipysäkille on yhdeksän minuuttia, josta viisi menee soutamiseen.
Väinö aloittaa elokuussa päivähoidon, mutta laskutoimitus hoitomatkan kestosta ei ole vielä valmis.
– En tiedä, millaisia triathlon-aamuja meille tulee, perheenäiti tuskailee.
Soutamisen lisäksi tarvitaan usean kilometrin pyörälenkki, koska perhepäivähoitajan luo ei kulje sopivaa bussia rannasta.
Väinön piti aloittaa aamulla hoitoon totutteleminen, mutta se jäi aikeeksi, sillä yöllä pojalle iski flunssa. Sitä ennen perhe ei ole sairastanut moneen kuukauteen. Terveydestä on etua, kipeänä ei ole mukava soutaa lääkäriin.
Tellervo Kalleinen on juuri aloittanut ensiapukoulutuksen.
– Heräsin todellisuuteen. Tänne ei ehdi saada apua, jos tapahtuu jotain akuuttia.
Haastavinta on kelirikkoaikaan, jolloin mantereelle ei meinaa päästä veneellä eivätkä jäät kanna.
– Silloin koko saari puhaltaa yhteen hiileen.
Kaikki veneilevät samasta kohdasta, jotta jää pysyy sulana. Jäillä liikkumista helpotetaan yhteistyönä laitettavilla lankuilla, joita pitkin on turvallisempaa kävellä. Siltaa saarelaiset eivät kaipaa.
– On hienoa olla riippuvainen luonnosta.
Helsingin saaristolaiset
Helsingin alueella on noin 300 saarta, joista useimmat ovat pieniä. Asutut saaret ovat pääosin virkistys- ja kesämökkikäytössä.
Helsinkiläisistä noin 850 asuu ympärivuotisesti saaressa, johon ei ole siltayhteyttä. Heistä noin 800 elää Suomenlinnassa. Vartiosaaressa on parikymmentä ympärivuotista asukasta, Villingissä kymmenkunta. Lisäksi muutamalla saarella on yksittäisiä asuttuja taloja.
Säännöllistä lauttaliikennettä on vain Suomenlinnaan. Vartiosaareen ja moniin ulkoilusaariin liikennöidään kesäaikaan.
Suomenlinna on Helsingin veden piirissä, pienemmät saaret eivät. Vartiosaareen tulee kesävesi. Suunnitelmat Helsingin saariston kaavoittamisesta ovat käynnissä.
Vartiosaareen pääsee myös vesibussilla Laajasalosta ja Hakaniemestä, mutta vuoroja on harvakseltaan, ja ne ovat hitaita. Vesibussit kulkevat päivittäin vain kesällä.
Japani, Kroatia, Islanti, Vartiosaari
Vartiosaaressa elää ympärivuotisesti parikymmentä ihmistä, joista iäkkäin on 82-vuotias. Joukossa on muutama kouluikäinen. Naapurissa asuu vuoden ikäinen tyttö, josta Kalleiset toivovat Väinölle leikkikaveria.
– Yritämme käydä Laajasalon leikkipuistossa, mutta olemme laiskoja lähtemään.
Ennen päivähoitoarkea taiteilijaperheen ei ole tarvinnut soutaa mantereelle päivittäin. He työskentelevät saarella – kotona sekä muutaman sadan metrin päässä sijaitsevassa taiteilijoiden työhuonetalossa.
Yhteistyönä nykytaidetta tekevä pariskunta kulkee työprojektien vuoksi ympäri maailmaa. Syksyllä he käyvät Japanissa, Kroatiassa, Islannissa ja Englannissa.
Yksinkertainen arki saaressa tuo vastapainoa reissaamiselle. Lentomatkan jälkeen on hyvä soutaa kotiin.
Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen uusi videoteos Tarja ihmemaassa tulee Helsingin taidehalliin, Nervanderinkatu 3. Suomalaisten unia tasavallan presidentistä voi katsella 21.8.–4.10. ti, to ja pe klo 11–18, ke klo 11–20 ja la–su klo 11-17.
Taiteilijapari kerää suomalaisten kokemuksia työpaikkakonflikteista uusimpaan projektiinsa I Love My Job. Lisätietoa saa verkkosivuilta: www.ykon.org/kochta-kalleinen.
Jaa tämä artikkeli: