null Kotihoito auttaa arjessa

Kotihoito auttaa arjessa

Perushoitaja Seija Hämäläinen käy työpäivän mittaan monessa helsinkiläiskodissa auttamassa.

Eräänä keväisenä maanantaiaamuna kuljemme kappaleen matkaa perushoitaja Seija Hämäläisen kanssa Suutarilan pientaloalueella.

Hämäläinen soittaa asiakkaiden ovikelloa, avaa sitten itse oven.

– Huomenta!

Reino Roth, 84, ja Silja Roth, 81 ovat jo keittäneet puuron; on hyvä aamu. Hämäläinen laittaa kahvin tippumaan, etsii piparkakut seuraksi.

Reino Roth liikkuu rollaattorilla. Jalkojen lisäksi muutakin vaivaa on, mutta pää toimii entisellä rakennusmestarilla mainiosti. Niinpä hän ohjailee muistisairasta vaimoaan päivän toimissa.

Puolisot puhuttelevat toisiaan huomaavaisesti. Yhdessä on oltu jo 59 vuotta. Hyvän liiton salaisuus on tämä:

– Kaikki asiat puhutaan sellaisina kuin ne on, isäntä sanoo.

Keittiön pöydällä, lukollisessa pakissa, ovat apteekkipalvelun kahdeksi viikoksi kerralla toimittamat lääkkeet annospusseissa. Hoitaja katsoo, että molemmat ottavat pillerinsä, mittaa verenpaineet, tekee merkintöjä vihkoonsa. Rupatellaan kultareunaisen kahvikupin ajan.

Aamiaisen jälkeen isäntä aikoo lukea lehteä, vaimo katsella televisiota. Hämäläinen tulee uudestaan puolilta päivin lämmittämään aterian ja antamaan lääkkeet.

Ateriapalvelu toimittaa heille ateriat kaksi kertaa viikossa pakasteina. Viiden maissa toinen hoitaja tulee lämmittämään iltaruuan ja katsomaan, että kaikki on hyvin. Sitten koittaakin taas päivän paras aika.

– Ilta on tietty parasta, kun saa luvan kanssa mennä nukkumaan, Silja Roth toteaa.

Kotihoitoa annetaan henkilölle, joka tarvitsee apua päivittäisissä toiminnoissa, olipa hän sitten vanhus, pitkäaikaissairas, toipilas tai aikuinen vammainen. Terveyskeskuksen alainen kotihoito arvioi kotona apua tarvitsevien palvelutarpeen. Arvioinnin perusteella laaditaan yksityiskohtainen palvelu- ja hoitosuunnitelma, jonka toteuttamisesta vastaa moniammatillinen tiimi. Tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hoitaminen, mikä edellyttää monien lankojen pitämistä käsissä yhtaikaa ja aikamoista koordinoimista.

Suurin osa kotihoidon työntekijöistä on koulutukseltaan lähihoitajia. He käyvät asiak-kaan luona jopa monta kertaa vuorokaudessa. He myös tekevät paljon asiakkaalle näkymätöntä työtä, esimerkiksi arvioivat hoidon tuloksellisuutta ja organisoivat palveluja. Sitä kutsutaan välilliseksi asiakastyöksi. Kotihoidon ulkoistettuja tukipalveluja ovat ateria-, kauppa-, siivous-, apteekki- ja turvapalvelut.

Tilanteesta riippuen kotona saattaa vastuuhoitajien lisäksi siis käydä viikossa useampiakin ihmisiä auttamassa.

– Yhä suuremmat asiakasvolyymit voidaan hoitaa lähihoitajien ja ulkoistettujen, kunnallisesti kilpailutettujen tukipalvelujen yhteistyön avulla, kiteyttää Itäisen kotihoitoyksikön kotihoitopäällikkö Eeva Raulos.

Hän haluaisi lisätä heikompien ja vanhempien arvostamista yhteiskunnassa. Vapaaehtoistyö ja omaisten osallistuminen hoitoon on tärkeää.

– Omaisten läsnäolo ihmiselämän loppupäässä on yhtä olennaista kuin elämän alussa. Se voi olla myös hyvin palkitsevaa. Hoitotyön ammattilaiset eivät korvaa läheisiä.

Seija Hämäläinen kävelee kaikki välimatkat reippaasti reppu selässä, Hän on vastuuhoitaja ja koko ajan kentällä.

– Mikään ei ole niin tärkeää kuin ihminen, hän sanoo avatessaan Terttu Blomqvistin, 84, talon ovea.

– Huomenta!

Rouva on vielä sängyssä mutta alkaa heti vilkkaasti jutella.

– Kun olisi kaveri, mulla on aina se kaipaus, on niin paljon yksinäisiä ihmisiä…

Hoitaja auttaa hänet ylös, laittaa aamupalan, antaa lääkkeet luuta, mieltä ja muistia kohentamaan. Kädet rasvataan ihottuman rauhoittamiseksi.

– Välillä itkeskelen, sitten taas kiukuttelen – se pitää pystyssä, Blomqvist sanoo.

Hän haluaisi uuden pään. Nykyinen humisee ja heittää. Kädetkin ovat kaatuessa ja rasitusvammoista rauenneet. Enää ei voi hiihtää, kävellä, neuloa, siivota tai pitää koiraa.

Hämäläinen ehdottaa pientä kävelyä roskien viemisen yhteydessä. Rouva riemastuu. Pian astellaan käsikynkkää kevätaurinkoisella tiellä. Päiväkodin kohdalla Blomqvist haluaisi mennä lasten kanssa konttaamaan. Naapurin koiraa hän kumartuu taputtamaan: Mummun kaveri! Naapurin kanssa jutellaan.

– Tällaista vanhustenhoidon pitäisi olla, Hämäläinen toteaa meille.

Kotiovella hyvästellään.

– Kun olisi tällainen kaveriseura aina. Seuraa me kaivataan, hitsi vieköön!

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.