null Kotikäynnillä Kososilla

Kotikäynnillä Kososilla

Kun kotihoidon sairaanhoitaja Anu Aalto saapuu Kososille Vaaralaan, häntä on vastassa kaksi rollaattoria omistajineen. Yrjö, 82, on menossa viemään roskia ja hakemaan päivän postia. Oven sisäpuolella on hoitajaa vastaanottamassa Anna-Liisa, 83.

Kososet ovat olleet Länsimäen kotihoidon asiakkaita muutaman vuoden.

Suunnilleen saman ajan on Vantaalla toiminut järjestelmä, jossa kotihoitoon kuuluvat sekä kotisairaanhoito että kotipalvelu. Niinpä Anu Aallon työtiimiin kuuluu toisen sairaanhoitajan lisäksi lähihoitaja ja kaksi kodinhoitajaa.

Anu Aalto on Kososten vastuuhoitaja. Ideana on, että hän huolehtii asiakkaidensa asioista alusta loppuun, vaikka välillä Kososilla voikin käydä toinen työntekijä.

— Sieltähän se tuttu ihminen tulee. Kun on kovin vaivainen, on pakko saada apua. Odotamme aina kovasti, vuosien mittaan meistä on tullut kuin yhtä perhettä, Anna-Liisa tervehtii tulijaa.

Kahden viikon lääkkeet dosettiin

Anu Aalto käy Kososilla kahden viikon välein. Hän tuo apteekkilääkkeet ja jakaa kahden viikon annoksen molemmille dosetteihin. Anna-Liisalla on kymmenen lääkettä, Yrjöllä vähemmän.

— Kotihoidon peruskäynneillä hoidan yleensä lääkkeenjaon ja otan verinäytteitä. Joissakin paikoissa on haavanhoitoa. Insuliinipistoksia on paljon. Jotkut tarvitsevat pesuapua suihkussa, Anu Aalto kertoo.

Kun asiakkaita on kaksi, yhteen käyntikertaan menee noin tunti. Se maksaa 8,10 euroa molemmilta. Kotihoidon käyntejä pyritään järjestämään avuntarpeen mukaan. Jos käyntejä tulee taajaan, maksusta päätetään asiakkaan tulojen mukaan.

— Esimerkiksi silmätippoja voidaan käydä laittamassa kolme kertaa päivässä. On myös asiakkaita, jotka eivät muista ottaa lääkkeitään. Heille viedään lääkeannos kerrallaan. Samalla voidaan lämmittää ruoka ja huolehtia syömisestä.

Muistamattomien asiakkaiden kotona asuminen onnistuu vain, jos omaiset auttavat siinä paljon. Jos omaisia ei ole, on hoivakoti parempi ratkaisu. Tosin jonot ovat pitkät.

Palveluilla vahvistettua omatoimielämää

Liikuntarajoitteista ja sairauksista huolimatta Kososet ovat omatoimisia. Kotihoidon kautta järjestetty ulkoistettu kauppapalvelu tuo ruokatarpeet kerran viikossa. Anna-Liisa valmistaa ruoan itse. Osa kotihoidon asiakkaista käyttää ateriapalvelua.

Nyt kattilassa porisee siskonmakkarakeitto.

— Leivon pullaa viikoittain. Itse tehty pulla on niin hyvää. Alustan käsin niin pienen taikinan, että vaivaaminen sujuu nivelrikosta huolimatta. Yrjö toivoisi korvapuusteja, mutta ne ovat liian rasvaisia. Tai kyllä minä aina teen muutaman niitäkin, kertoo Anna-Liisa Kosonen.

Kun Yrjö tuntuu viipyvän roskienvientireissullaan, Anna-Liisa huolestuu, ettei tämä vain ole kaatunut. Muun muassa kaatumisten varalta on Anna-Liisalla itsellään turvaranneke.

— Kun painan hälytystä, sieltä kysytään, olenko painanut nappia vahingossa vai onko minulla joku hätä. Tarvitessani tulee apua.

Turvapalvelun perusmaksu on 27 euroa kuukaudessa. Käynneistä yritys laskuttaa erikseen. Kososten viikkosiivouksen ja erilaiset kausityöt lumenluonnista ikkunanpesuun hoitaa kylätalkkari. Työ maksaa 6 euroa tunnilta.

Vapaa-ajan liikkumisia varten on kummallakin kaupungin myöntämä taksikortti: 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Matkoille ei ole juurikaan käyttöä, ainakaan talvisaikaan. Television ja radion musiikki- ja ajankohtaisohjelmat sekä jumalanpalvelukset saavat paljolti riittää harrastuksiksi.

Toisinaan Helsingissä asuva poika kuljettaa vanhempiaan. Hän hoitaa myös pankkiasiat.

"Peilistä näkyy eilistä"

Roskienvientireissultaan palaava Yrjö Kosonen toteaa, ettei kunto ole enää niin kuin ennen. Hän arvelee, että kirvesmiehen vaihtelevat työt pitivät hänet pitkään terveenä.

— Ennen sitä käveli helposti yhtä lankkua pitkin korkealla kerrostalossa. Nyt huippaa helposti.

Yrjö jäi eläkkeelle 65-vuotiaana. Anna-Liisan kulkemiset Fazerin tehtaalle loppuivat jo aikaisemmin polviongelmiin. Nyt yli 55 vuotta naimisissa olleilla puolisoilla on paljon apua toisistaan.

— Pesupäivät ovat rankkoja. Sydänvaivojen takia en enää käy löylyssä. Jos olen väsynyt, Yrjö pesee tukkani. Loppupäivä sitten levätään, Anna-Liisa kertoo.

— Ja kun katsoo peilistä, huomaa että se, mikä sieltä näkyy, on eilistä, toteaa Anna-Liisa nauraen.

Kososten keskinäinen huumori pelaa yhä.

Anu Aalto kuuntelee pariskunnan sanailua, ja kertoo tulevansa taas niin kuin on sovittu.

— Kotihoidon peruskäynneillä hoidan yleensä lääkkeenjaon ja otan verinäytteitä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.