Kotimaisia työpaikkoja
Kiima, kauna ja kateus ovat perinteisesti aiheita, joilla lehdet myyvät irtonumeroitaan, ellei mitään vetoavaa uutisaihetta osu ajankohtaan. Kateutta ehtymättömänä voimavarana hyödynnetään esimerkiksi otsikolla: Katso, mitä naapurisi tienaa. Kirkko ja kaupunki liittyy tähän journalismin virtaan omasta näkövinkkelistään: Katso, mitä kirkon työntekijä tienaa.
Valitettavasti, tai onneksi, kirkon palkat eivät kuitenkaan ole kovin häävit. Niistä on aika vaikea repiä aihetta naapurikateuteen. Vastaavaan koulutustasoon tai työn vaativuuteen verrattaessa kirkossa maksetaan jonkin verran heikompia palkkoja. Silti kirkon töihin on tulijoita. Lähes jokaiseen paikkaan on kymmeniä hakijoita. Ehkä työn mielekkyys ja tarkoituksellisuus ovat vetovoimatekijöitä.
Kirkko kaikkiaan on melko iso työnantaja. Yhteensä yli 20 000 ihmistä tienaa jokapäiväisen leipänsä sen hommissa. Tämä merkitsee vajaata prosenttia Suomen työllisestä työvoimasta. Mikään yksityinen yritys ei työllistä Suomessa yhtä monta ihmistä. Kirkko Helsingissä yksin antaa työpaikan pyöreästi
1 500 ihmiselle.
Kirkko on varsin työvoimavaltainen yhteisö. Lähes kaksi kolmannesta sen menoista kuluu henkilöstön palkkaamiseen. Moni puhuu tässä yhteydessä kirkon byrokratiasta. Puhe osuu harhaan, sillä aivan valtaosa kirkon henkilöstöstä on ruohonjuuritason työntekijöitä. He työskentelevät suoraan ihmisten, muun muassa lasten, nuorten, perheiden, vanhusten ja vaikeuksissa olevien hyväksi. Erityisen paljon ruohonjuuritason työntekijöitä on hautausmailla.
Kirkon suurta työntekijämäärää pidetään usein myös ongelmana. Sanotaan, että kirkosta tulee virkamiesmäinen palvelulaitos, joka ei anna tilaa seurakuntalaisten omaehtoiselle toiminnalle ja vastuunkannolle. Varteenotettava näkökulma sekin. Silti suuri, hyvin koulutettu ja motivoitunut henkilöstö on kirkon tärkein voimavara Suomessa. Se on ehkä keskeinen syy siihen, että kirkko on säilyttänyt täällä verrokkimaita paremmin asemansa yhteiskunnassa ja ihmisten sydämissä.
Kirkollisveron maksaja on myös työllistäjä. Hänen jäsenmaksunsa turvin pidetään yllä kotimaisia työpaikkoja ja palkataan hyvän työn tekijöitä. Tarpeen tullen häntä itseään palvellaan elämän myötä- ja vastoinkäymisissä, hyvinä ja pahoina päivinä.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: