Aino Lindberg asuu Simonkodin vanhainkotiosastolla, vierellään hoitaja Titta Karna.
Kotina vanhainkoti
Aino Lindberg tietää, ettei hän jää pulaan.
Maaliskuussa Aino Lindberg, 88, muutti vanhainkotiosastolle Simonkotiin.
— Olen minä asunut täällä kerran aikaisemmin kolme kuukautta. Se oli silloin, kun minulle tuli ensimmäinen huimaus. Tytär sanoi, ettei minua saanut viedä kotiin. En selviäisi, kun siellä oli rappuja.
Huimausta selviteltiin Peijaksen sairaalassa, ja niistä ajoista alkaen Lindberg on käyttänyt liikkumisen apuna rollaattoria. Hän pystyi asumaan vuosia melko lailla omatoimisesti Foibessa. Myöhemmin, kun vaivat lisääntyivät, oli asuminen mietittävä uusiksi.
— Olin taas ensin Peijaksessa, ja sitten Katriinan sairaalassa. Sen piti olla kuntoutusta, mutta kuntoni meni huonompaan päin. Ruokahaluni oli siellä huono, mutta täällä Simonkodissa se on ollut hyvä.
Uudelta sairaalakierrokselta tuli apuvälineeksi pyörätuoli pitempiä matkoja varten.
— Minulla on kielto, etten saa liikkua ilman hoitajaa. Aivan viime aikoina minulla ei ole ollut pahaa huimausta kuin kerran. Vaikka hoitaja oli vieressä, kaaduin lattialle. Olen aiemmin kaatunut silloin tällöin. Hyvällä onnella minulta ei ole mennyt luita poikki.
Omia kuvia ja kukkia
Aino Lindberg asuu tällä hetkellä yksin kahden hengen huoneessa. Sänky ja pöytä ovat talosta, mutta seinällä on omia tauluja. Hänellä on myös oma televisio, koriste-esineitä, äidinäidin pellavaharja, omaisten kuvia ja kukkia.
— Kukat eivät oikein kasva. En pysty kastelemaan enkä lannoittamaan niitä.
— Keväällä kävin ylioppilasjuhlissa, kun neljättä polvea oleva tyttö pääsi ylioppilaaksi, Lindberg sanoo ja esittelee tyttärentyttärensä tyttären kuvaa.
Hän kertoo, ettei jaksanut lähteä toisen tyttärensä tyttären häihin.
Sekä Aino Lindberg että hänen toistakymmentä vuotta sitten kuollut miehensä ovat juuriltaan pohjalaisia, Lestijärveltä ja Reisjärveltä. Etelässä perhe asui ensin Janakkalassa. Seutulaan muutettiin 1959.
— Olin yli kaksikymmentä vuotta vakituisessa työssä Katriinan sairaalassa, ensin pesulassa, sitten varastolla. Varastotyö oli mielenkiintoista ja vaativaa, kun minulla ei ollut siihen koulutusta. Kävin kyselemässä tietoja hoitajilta.
Elämää talon tahtiin
Simonkoti on nykyään osa Simonkylän vanhustenkeskusta. Simonkodin aikataulut rytmittävät Aino Lindbergin elämää.
— Herään aamulla noin vartin yli seitsemän. Puolen aikaan hoitaja tulee auttamaan aamupesussa ja pukemisessa. Ennen kahdeksaa hoitaja vie minut päivähuoneeseen, jossa syödään aamupuuro. Otan myös voileivän ja kupin kahvia.
— Jään istumaan päivähuoneeseen, jossa olen aamupuolella päivää usein yksin. Saatan katsoa televisiota, mutta silti aika voi tuntua pitkältä. Näen huonosti televisiota. Siksi suomenkielinen puhe ja uutiset kiinnostavat minua.
Kello kymmenen aikoihin talossa on arkipäivisin tarjolla muunkinlaista tekemistä, samoin kello kahdentoista ruokailun jälkeen. Lindbergin ohjelmaan kuuluu kuntosali kerran viikossa. Tarjolla on myös tuolijumppaa, draamaryhmää sekä luku- ja arvoitustuokiota.
— Kerran viikossa käy hartaiden laulujen laulattaja. Pappi pitää dementiapuolella hartauden, ja siihenkin voi mennä.
Päiväkahvin jälkeen Aino Lindberg menee huoneeseensa lepäämään ja soittelemaan lapsille.
Iltapäiväruokailu on viiden aikoihin ja iltapalan Lindberg syö huoneessaan. Sinne hän vetäytyy omiin oloihinsa ja television seuraan kuuden aikoihin. Kahdeksan aikoihin hän menee yöpuulle. Yöpöydällä on soittokello.
— Kun soittaa hoitajaa apuun, hetkinen voi olla pitkä aika. Työntekijöissä on eri kansallisuuksia. Yleensä kaikki ovat ystävällisiä, vaikka eivät paljon suomea osaisikaan.
Huoli pikkusiskosta
Vaikka voimat ovat vähentyneet, Aino Lindberg sanoo olevansa onnellinen siitä, että pystyy keskustelemaan toisten kanssa.
— Nuorempana oli monta murhetta, kun oli perhettä, mutta vanha on vanha, elämä on erilaista. Kyllä täällä huollon saa. Parasta on, että tietää, ettei jää pulaan. Jos mitä tapahtuu, saa avun.
Aino Lindbergiä huolestuttaa, miten selviää 85-vuotias pikkusisko, joka asuu syrjäseudulla yksin.
Avoimet ovet Simonkylän vanhustenkeskuksessa (Simontie 5) pe 28.10. klo 13–18.
Jaa tämä artikkeli: