Kotiovelta rauhaan
Sotatoimet Itä-Ukrainassa, Gazassa ja Syyriassa järkyttävät. Kansainvälinen yhteisö on tuominnut väkivaltaisuudet kerta toisensa jälkeen, mutta vetoomuksilla ei ole tuntunut olevan vaikutusta. Räikeä propaganda uppoaa myös 2010-luvulla niihin, jotka elävät sen rumputulessa. Ideologioilla on edelleen valtava voima. Me suomalaisetkin joudumme arvioimaan turvallisuuttamme uudestaan. Suunta näyttää juuri nyt olevan vain huonompaan.
Maailman tapahtumille tuntuu voivan kovin vähän. Sodasta ja rauhasta päätetään sellaisissa saleissa, joihin tavallisella kansanalaisella ei ole pääsyä.
Apatiaan vaipuminen on kuitenkin virhe, joka johtuu osin vääristä arvioista. Meillä on taipumusta yliarvioida päättäjien persoonien vaikutusta tapahtumien kulkuun. Vastaavasti aliarvioimme ulkopuolisten vaikuttimien, kuten olosuhteiden, merkitystä ihmisten tekemiin ratkaisuihin.
Me vaikutamme toisiimme enemmän kuin tulemme ajatelleeksi. Peilaamme herkästi toisiamme ja olemme alttiita toistemme vaikutukselle.
Suuressa joukossa otamme jyrkempiä kantoja kuin mihin itseasiassa olisimme oman harkintamme mukaan valmiita. Pienikin vähemmistö pystyy muuttamaan enemmistön asenteita, jos se pysyy horjumattomana omassa kannassaan.
Meille on myös taipumus kiinnittyä ennen muuta uhkaaviin ja huonoihin uutisiin. Silloin unohtuvat ne asiat, jotka muuttuneet parempaan suuntaan.
Rauhantyössä saadaan myös voittoja, mistä esimerkkinä on Kirkon Ulkomaan-avun toiminta Somaliassa. Ulkomaanavun ja sen kumppanien rauhantyö keskittyy neuvottelumahdollisuuksien tarjoamiseen keskenään pitkään taistelleille ryhmille. Keskeistä työssä on vaikutusvaltaisten klaanijohtajien ja uskonnollisten johtajien tunnistaminen ja saaminen mukaan rauhansovitteluun.
Rauhaa ei synny, jos sitä ei haluta. Yhteiseen tahtotilaan voi kuitenkin jokainen vaikuttaa. Rauhan rakentamisen voi aloittaa oman ajattelun ja käyttäytymisen arvioinnista. Rauhan rakentaminen alkaa jo omalta kotiovelta.
Tommi Sarlin, vs. toimituspäällikkö
tommi.sarlin@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli: