Kotipihan pyöräkorjaaja
Herttoniemeläisen kerrostalon sisäpihalla, oven yläpuolella on kyltti, jossa lukee ”Hiltusen pyörähuolto”. Sisältä kantautuu vanha iskelmä. Hyväntuulinen sänkinaama Börje Hiltunen tulee ovelle käsi ojossa.
Puolitoista vuotta sitten perustettu yritys on ollut Hiltuselle usean unelman täyttymys.
– Kun tuli mahdollisuus yhdistää harrastus, intohimo, työ ja perhe näin hienosti, niin pakko siihen oli tarttua. Kolmen lapsen kasvattajana on ideaalitilanne työskennellä omassa pihapiirissä, Hiltunen sanoo.
Börje Hiltunen lopetti viisitoistavuotisen työrupeaman ahtaajana vuoden 2010 lopussa. Helmikuussa 2011 hän aloitti pyöräkorjaamon pihavarastossa, jossa oli ollut ”erilaisia tavaroita saattohoidossa”.
– Muutakaan ei ollut. Ajattelin, että toimitila on niin pieni, ettei tule paljoa takkiin, jos hommat menee mönkään. Korkeintaan muut saavat hyvät naurut.
Hiltunen on mielestään elävöittänyt pihapiiriä pyöräbisneksillään. Talon irtaimisto on paremmassa turvassa, kun pihapiirissä puuhastelee joku päivisin. Pyöräkorjaamo on tuonut pihalle myös lisää puheensorinaa.
– Tähän on helppo jäädä vaihtamaan muutama sana, ja sitä kautta tulevat muutkin taloyhtiössä tutuiksi. Kai tämä ovelasti hieman yhdistää porukkaa, Hiltunen miettii.
Polkupyörät ovat olleet Hiltusen harrastus lapsesta asti. Muiden pyöräkorjaajien tapaan hän on itseoppinut. Näitä hommia ei opita kouluissa.
– Meidän isä ei pyöriä korjannut. Oppi tuli pyöräliikkeistä ja muilta harrastajilta, Hiltunen sanoo.
Hyväksi pyöräkorjaajaksi oppii tekemällä. Polkupyörä on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi työssä tarvitaan kokemusta ja näkemystä.
– Monesti joutuu funtsaamaan paljonki,n mitä tekee. Vian oikea paikantaminen on tärkeää, jos haluaa pitää työmäärät ja hinnat kohtuullisina.
Börje Hiltunen on hyöty- ja retkipyöräilijä. Viime vuosina pyöräretket ovat suuntautuneet useimmiten Viroon. Seuraavaksi hän aikoo tutustua Kööpenhaminan pyöräilykulttuuriin. Helsinki saa häneltä kehuja pyöräilykaupunkina.
– Helsingin pyöräreittien haukkuminen on vähän ylimitoitettua. Tietyt osuudet keskustassa ovat hankalia, mutta lähiöissä on aivan upeat pyörätieverkostot.
Helsingissä Hiltusta ihmetyttää asenneilmasto. Pyöräilijät tuntuvat saavan huutia niin jalankulkijoilta kuin autoilijoiltakin.
– Siinä voi olla omaakin syytä. Pyöräilijä joutuu olemaan joko autojen tai jalankulkijoiden seassa, ja kumpaankin paikkaan se sopii vähän huonosti. Omaa paikkaa liikenteessä on ehkä joutunut hakemaan kyynärpäät edellä, kun sitä ei muuten löydy, Hiltunen tuumaa.
Pyörän vuosihuolto kannattaa Hiltusen mielestä tehdä syksyllä. Näin välttää kevään ruuhkat pyöräkorjaamoissa. Rasvattu ja puhdas polkupyörä ei myöskään kerää paljoa ruostetta talven aikana pyörävajassa.
Syyshuoltoon kuuluvat pyörän puhdistus, öljyäminen ja ruuvien kiristys. Myös vaijerien kunto ja pinnojen kireys kannattaa säännöllisesti tarkistaa.
– Pyöräilykausi alkaa kuitenkin keväällä yllättäen. Kun pyörä on valmiiksi huollettu, voi vain lähteä ajamaan. Yleensähän käy niin, että ekan pyörälenkin aikana huomaa kaikki ne viat, joiden vuoksi loppukesä jäi ajamatta, Hiltunen sanoo.
En ole koskaan ajatellut liikoja.
Nautin tästä päivästä.
Unelmoin paljon.
Jouni Viitala
Jaa tämä artikkeli: