Hyvä paikka. St. Pierren koulun toisluokkalaiset ovat iältään 7-9-vuotiaita. Koska perheet ovat suuria eikä joka lapselle ole varaa ostaa koulupukua, lapset käyvät koulua vuorovuosin.
Koulu toimii suojana koko kylälle
Helsingin seurakunnat rakentavat koulun Haitiin. Mutta ensin tehdään tie.
Teksti Pälvi Ahoinpelto
Kuva Anna Kauppila
Jykevä maastoauto kiipeää jyrkkää mäkeä. Matkustajat heilahtelevat puolelta toiselle pyörien vuoroin kyntäessä kapean, veden syömän tieuran pohjaa, vuoroin pompatessa kivenjärkäleen päälle. Alhaalla töyssyteltiin ensin kuoppaisia kyläteitä ja sitten joen pohjaa, jossa onneksi oli vain niukasti vettä. St. Pierren koululle on tulossa vieraita.
Vuoren rinteessä Léogânen Gros-Mornessa on hiekkapintainen urheilukenttä. Oikeasti se on koulun tontti. Tammikuussa 2010 tässä seisoi St. Pierren eli Pyhän Pietarin koulu, mutta maanjäristys maanantaina 12. tammikuuta kello 16.45 muutti tämän ja tuhansia muita rakennuksia raunioiksi.
Koululaisten vanhemmista koostunut väki on vähin erin saanut koulutontin raivatuksi maanjäristyksen jättämistä lohkarekasoista, mikä koulun rehtorin Cassagnol Lorygenen mukaan oli valtava urakka. Kivien raivaus ja maan tasoitus tehtiin pääasiassa käsipelillä, lapioin ja kuokin, sillä työkoneiden ajaminen vuorelle on mahdotonta tien pettämisen pelossa.
Nyt St. Pierren koulu toimii puiden välissä, kehikoiden varaan pingotettujen vihreiden pressujen alla. Samassa tilassa istuu kolme alakoululuokkaa. Pressuseinän takaa kuuluu isompien oppilaiden opettajan kantava ääni, ja keskittyminen vaatii ponnistelua.
Mutta suurempi ongelma on, että sadekausi on tulossa. Silloin trooppinen rankkasade pieksee pressuja, tunkee sisään ja muuttaa savipitoisen maan velliksi. Tulossa ovat myös hurrikaanit, ja vankka koulutalo olisi tarpeen.
Haitilaiset ovat aktiivista väkeä. He eivät ole juuri tottuneet odottamaan apua heikolta hallitukseltaan vaan alkoivat maanjäristyksen jälkeen itse järjestellä asioitaan. Siksi katastrofista toipuminen alkoi niin nopeasti kuin se nyt romahtaneiden talojen keskellä oli mahdollista. Koulutus on suuressa arvossa, sillä lukutaidottomatkin vanhemmat panevat lapsensa kouluun, koska he näkevät koulutuksen tieksi parempaan elämään.
Pressukoulussa opiskelevat koululaiset, joiden unelmat ovat samanlaisia kuin muidenkin nuorten: moni tahtoo lääkäriksi, opettajaksi tai vaikka muusikoksi. Maanviljelijäperheen poika Lafortune Getho , 19, tahtoo juristiksi, jotta voisi auttaa perhettään. Hänen isänsä on sairas eikä voi enää työskennellä, ja perheessä on yhdeksän lasta. Lotilde St. Vilin , 13, toiveammatti on sairaanhoitaja, hänen Léogânen sairaalassa työskentelevän tuttunsa Ketelyn mallin mukaan.
Helsingin seurakuntayhtymä on aiemmin myöntänyt Kirkon Ulkomaanavulle 270 000 euroa talousarviotukea St. Pierren koulun rakentamiseen. Kolehdit ja kansalaiskeräys ovat tuottaneet lähes 40 000. Koulutalon on tarkoitus toimia paitsi opiskelupaikkana myös hurrikaanisuojana lähiseudun asukkaille.
Suomen ja Norjan kirkon ulkomaanavun yhteistyönä mahdollisimman monesta Haitiin rakennettavasta koulusta aiotaan tehdä niin sanottuja vihreitä kouluja. Sanitaatiosta huolehtivat norjalaiset. Käymälät rakennetaan periaatteella, että käymäläjätteen tuottama biokaasu voidaan ottaa energiakäyttöön ja itse jätettä käyttää lannoitteena vaikka koulun kasvimaalla.
Energiaa saadaan myös aurinkopaneeleista. Kattopinnoille kerääntynyt sadevesi kerätään tynnyreihin niin koulun vessojen huuhtomiseen kuin koko kylän käyttöön. Arvioiden mukaan St. Pierren koulun rakentaminen alkaa viimeistään ensi syksynä ja kestää 9–12 kuukautta.
Viime kuussa seurakuntayhtymä myönsi vielä 135 000 euroa koululle johtavan tien parantamiseen, jotta se kestää rakennusmateriaalia kuljettavat raskaat ajoneuvot. Kunnollisen tien saaminen vaikuttaa muutenkin. Alueelle saadaan palveluita, ja toisaalta paikalliset pääsevät helpommin markkinoimaan maapähkinöitään, guavojaan, banaaneitaan ja kananmuniaan Léogânen maalaismarkkinoille ja aina Port-au-Princeen saakka. Hyvinvointi lisääntyy ja kyläläisten elinolot kohenevat.
Jaa tämä artikkeli: