Kyläkoulun tunnelmaa. Espoolaisten koulumuistojen keräyshankkeen vetäjä Pirkko Kivimäki sukelsi historiaan koulumuseossa, joka sijaitsee Lagstad hembygdsgårdissa, Espoon vanhimmassa kansakoulurakennuksessa.
Koulumuistoista kulttuuriperintöä
Espooseen perustettiin 140 vuotta sitten ensimmäinen kansakoulu, ruotsinkielinen Lagstad. Juhlavuoden kunniaksi Espoon perinneyhdistys Aurora käynnisti vuonna 2011 koulumuistojen keruuhankkeen.
”Tulevat sukupolvet voivat saada tätä kautta näkemystä siitä, millainen on Espoon historia ja miten ennen elettiin. Koulut ovat yksi esimerkki siitä, miten kulttuuri menee eteenpäin”, sanoo Pirkko Kivimäki, joka on espoolaisten koulumuistojen keräyshankkeen vetäjä.
”Keräys jatkuu vielä tulevan vuodenvaihteen jälkeenkin. Tavoitteena on tallettaa niin opettajien kuin koululaisten muistoja.”
Kerätyt muistot luovutetaan Kansanrunousarkistoon talletettavaksi sekä tutkimuskäyttöön. Lisäksi koulumuistot ovat esillä perinneyhdistyksen verkkosivuilla.
Meneillään on myös valtakunnallinen koulumuistojen keräyshanke, joka päättyy vuoden 2013 lopussa.
Kerätyissä muistoissa esiin nousevat välituntien yhteiset leikit, kuten neljä maalia, sekä tietysti hiihtokilpailut. Monet muistelevat kansakouluaikaa lämpimästi.
”Espoon koulujen välisiin hiihtokilpailuihin valmistauduttiin etukäteen. Jos oli laulutunti tai vastaava, niin opettaja Antti Kupiainen järjesti niin, että parhaat hiihtäjät pääsivät treenaamaan tunnin ajaksi kilpailuja varten. Erikoisen kova kilpailu oli Viherlaakson koulun ja Lahnuksen koulun välillä siitä, kumpi on parempi Espoossa. Joskus voitti Viherlaakso”, kertoo Viherlaakson kansakoulussa opiskellut Iikka Miinalainen koulumuistossaan, joka on julkaistu perinneyhdistys Auroran verkkosivuilla.
Muistoista käy ilmi, että kansakoulussa opettajaa kunnioitettiin. Myös ruumiillinen kuritus sekä nurkassa seisottaminen olivat tavallisia rangaistuksia joissakin kansakouluissa. Ruokailu oli järjestetty useimmilla Espoon kouluilla, joskin ruoka oli vaatimatonta, kuten makaronivelliä.
Vaikka koulumatkoilla nahisteltiin, ei koulukiusaamisesta juuri puhuttu. Lapsilta odotettiin joka tilanteessa hyvää ja hillittyä käytöstä.
”Järjestäjien oli aamulla ennen koulun alkua lakaistava ja tuuletettava luokkahuoneet, haettava puuliiteristä puut ja sytykkeet ja laitettava ne valmiiksi uuniin. Opettaja sytytti uuniin tulen. Lauantaina koulun jälkeen ennen kotiinlähtöä koulun piha oli siivottava ja haravoitava”, vuonna 1921 syntynyt Birger Hemming kertoo koulumuistossaan.
Hän toteaa, että huono näkö ja heikko valaistus haittasivat kotona läksyjen lukua.
”Huoneessa meillä oli vain yksi 15 watin lamppu ylhäällä katossa keskellä huonetta. Oli noustava lampun alle tuolille seisomaan, jotta näki lukea läksyt.”
Jaa tämä artikkeli: