Koulun ei tarvitse toimia pappina

Anu Koikkalaisen kiinnostava juttu Uskonnonopetus herättää keskustelua (K&k 12.8.) herätti myös halun ratkaista kaksi jutussa esitettyä ongelmaa.

• 12.11.2009 10:43

Koikkalainen pohtii, voidaanko uskontoa todella oppia ymmärtämään ilman kokemusta ja tietoa oman uskonnon erityisominaisuuksista. Lisäksi hän kysyy, saattaako kaikille pakollinen uskontotieto loukata uskonnottoman oppilaan perusoikeuksia.

Vastaan ehkä ja ei. Ensinnäkin kaikilla uskonnoilla on omat oppineensa, palvontapaikkansa ja rituaalinsa. Näiden esittely ja lisätiedon hankintaan tarvittavien työkalujen tarjoaminen on koulun tehtävä. Koulun ei tarvitse toimia pappina, rabbina tai imaamina eikä edes Skepsiksen edusmiehenä.

Toisekseen yleinen uskontotieto ei todellakaan loukkaa uskonnotonta oppilasta jos se oikein toteutetaan. Uskonnottomuus on nimestään huolimatta yksi tapa uskoa ja ansaitsee siten luonnollisesti oman ja painavan roolin uskontotiedon opetusohjelmassa. Uskontotieto on tietenkin rajallisten resurssien maailmassa vain pelkkä kompromissi, mutta hyvä sellainen. Miksi veronmaksaja maksaisi kymmenestä, kun yhdestä maksaminen riittää?

Perttu Helin
historianopettaja
Helsinki