Koulunvaihto kannattaa
2010-luvun Suomessa koulun vaihtaminen on ainoa tapa saada koulukiusaaminen loppumaan. Kun koulun kulttuuriin kuuluu, ettei ”tiedetä ongelmasta mitään”, vähätellään tai mitätöidään ongelmaa, kiusaaminen jatkuu ja silti väitetään, että ”asia on hoidettu kuntoon.”
Koulukiusaajien vanhempiin mahtuu rehtoreita, toimitusjohtajia ja jopa ensiapukouluttajia. Nämä vanhemmat eivät tiedä paljoakaan lastensa elämästä. Kiusaajat osaavat jo alaluokilla manipuloida ja selittää asiansa parhain päin. Kun he jäävät kiinni itse teosta, lakimiehillä uhkailua käytetään sumeilematta. Omena ei yleensä kauas puusta putoa: kiusaajien narsismia vahvistetaan kodeista käsin.
Koko länsimainen sivistys on rappeutumassa, jos koulussakin keskitytään tulevaisuudessa opiskelemaan liiketaloutta. Suurten voittojen ansaitseminen helposti ja nopeasti sopivat hyvin ajan henkeen. Kehittyvät lapset ja nuoret tarvitsisivat kuitenkin paljon enemmän humanistisia aineita, filosofiaa ja historiaa, jotta he ymmärtäisivät toista ihmistä. Ovatko vuorovaikutustaidot, tunneäly ja empatia tärkeitä vain juhlapuheissa?
Vanhempana on hienoa nähdä nuoren pääsevän vihdoin irti alisuoriutumisen kurimuksesta ja puhkeavan kukkaan. Tämä ei olisi onnistunut ilman sydämeltään sivistynyttä uutta kouluyhteisöä. Kiusaamiskokemuksista toipumiseen tarvittiin erilaisuutta ja poikkeuslahjakkuutta sietävä luokka, henkilökunnan jämäkkyyttä ja pedagogista lämpöä, paljon huumoria ja hyvää työtunnelmaa. Alakoulun kiusaajaporukka vetosi siihen, että ”yläkoulussa kukaan ei välitä.”
Onneksi hyvässä koulussa välitetään.
Jaa tämä artikkeli: