Ensimmäiset koulut rakennettiin pressujen alle. Tässäkin luokassa työskentelee kolme ryhmää rinnakkain. Kuva: Anna Kauppila
Koulutus on Haitissa ykkösasia
Tienviittoja ei näy, mutta kuljettaja tuntee reitin ja kääntää epäröimättä kuoppaiselta tieltä toiselle. Rehevän metsän katveessa on pieniä taloja vieri vieressä. Jossakin rakennusten murtuneita seiniä voi käyttää enää pyykin kuivaamiseen, mutta viereen rakennetaan uutta asumusta.
Kun auto kurvaa portista avaralle pihamaalle, varjoisuus jää taakse. Korkean verkkoaidan sisällä on kaksi uudenkarheaa, vaaleaksi rapattua rakennusta. Paahteisella pihalla käy kuhina, kun kaikki koulun lapset tuntuvat olevan ulkona.
”Meillä on tänään siivouspäivä. Ainoastaan esikoululaiset ovat luokissaan”, kertoo Aspamin yhteisökoulun rehtori Ginette Louis-Jeans.
Koulu sijaitsee Léogânessa, kolmen vuoden takaisen maanjäristyksen keskipisteen tuntumassa. 47 sekuntia kestäneessä järistyksessä entinen koulutalo hajosi maan tasalle, kuten lähes 90 prosenttia alueen rakennuksista. Kirkon Ulkomaanavun rakennuttama uusi koulu valmistui viime vuonna. Suvivirsi-kampanjalla tuetaan koulujen rakentamista Haitiin.
Uusi koulurakennus on oppilaiden, opettajien ja vanhempien ylpeyden aihe. Maanjäristyksen jälkeen pressuista rakennettu koulu oli jo tiensä lopussa. Erityisesti sateella oli vaikea opettaa ja opiskella.
Rehtori iloitsee siitä, että vanhemmat ovat aktiivisesti mukana koulun elämässä. Opettajat saavat heiltä apua monissa käytännön asioissa.
Kahdeksanvuotiaan Florestanen äiti Rose Michelle osallistuu joka torstai vanhempainneuvoston kokoukseen. Hän kertoo, että vanhemmat pitävät huolta myös siitä, että lapset kunnioittavat opettajiaan.
Rehtorin ja vanhempien yhteinen suunnitelma on saada kouluun ensi syksynä yläaste. Sen käyminen mahdollistaa opintojen jatkamisen peruskoulun jälkeen.
”Opettajia on helppo saada, koska koulumme on alueen paras, mutta palkan maksaminen on haaste”, rehtori Louis-Jeans sanoo.
Osa lapsista on orpoja, ja he saavat opiskella ilmaiseksi, eikä kaikilla vanhemmilla ole töitä.
Tilojen siivous vaihtuu leikkiin, ja kalpeanaamaiset vieraat saavat osakseen ylenpalttista huomiota. Koulun kasvimaa esitellään tarkkaan. Siemenet kylvettiin tammikuun alussa, ja jo nyt on saatu runsaasti papuja ja porkkanoita.
Myrdudin koulu toimii Léogânen kaupungin laitamilla. Siellä puitteet ovat vielä toiset. Aaltopellistä kasatun aidan takaa avautuu pieni, aarin kokoinen piha. Portin vieressä on kaksi naista, jotka tervehtivät iloisesti haitinkreoliksi, joka kuulostaa vähän ranskan kieleltä. Naisten pitämästä kioskista lapset voivat ostavat lounaaksi pientä evästä, jos eivät ole tuoneet mitään mukanaan. Kaikilla lapsilla ei välttämättä ole varaa syödä lounasta.
Neljän luokkahuoneen vanerikouluun on sijoittunut yhdeksän luokkaa sekä esikoululaiset, yhteensä 153 oppilasta. Koulua kolmetoista vuotta luotsannut rehtori on silti tyytyväinen. Ensi lukukauden alussa oppilaat ja opettajat muuttavat uuteen, pysyvään kouluun, jota rakennetaan muutaman kilometrin päähän vanhan koulun paikalle.
Ahtaudesta huolimatta väliaikainen koulu on ollut merkittävä asia lapsille ja koko kylälle. Rehtori kertoo, että opetus päästiin aloittamaan jo kaksi kuukautta maanjäristyksen jälkeen. Kaaoksen keskellä oli tärkeää, että lasten elämässä oli jotakin ihan tavallista ja tuttua. Väliaikaiskoulun pystyttämisestä tuli koko kylän asia, ja yhdessä tekeminen tarjosi tukea myös vanhemmille.
13-vuotias Sarah Michel on onnellinen, että saa olla jälleen koulussa. Hän joutui pitämään opiskelusta kahden vuoden tauon sairauden vuoksi. Tyttö pitää erityisesti matematiikasta ja kreolista, vaikka kielioppi tuntuu välillä vaikealta. Hän haluaa aikuisena sairaanhoitajaksi, koska haluaa pitää huolta muista ihmisistä. Haaveena on päästä New Yorkiin.
Michelin päivät kuluvat koulussa ja kotiaskareissa. Koulu alkaa kahdeksalta, mutta hän nousee jo viiden aikaan.
”Ensin peseydyn ja kampaan hiukset. Sitten teen kotitöitä, siivoan ja pesen astiat. Puoli kahdeksan aikaan lähden kouluun”, hän kertoo. Iltapäivällä koulun jälkeen on läksyjen ja kotitöiden aika.
Lääkäriksi aikova koulutoveri Benchy Senatus ei joudu tiskaamaan astioita, koska se ei ole Haitissa poikien työtä. Sen sijaan veden noutaminen on hänen tehtävänsä. Jalkapallon pelaamiseenkin jää onneksi aikaa.
Hymyilevä Sarah Michel muuttuu vakavaksi, kun puhe kääntyy maajäristykseen. Hän kertoo pelkäävänsä uutta järistystä.
”Mutta kun olen koulussa, niin unohdan pelkoni”, hän sanoo.
Hän on onnellinen myös silloin, kun koko perhe on koolla ja tehdään jotain yhdessä. Erityisen kevyeltä elämä tuntuu, kun pääsee rannalle ja saa juoda viileää kookosmaitoa suoraan pähkinästä.
Monien koululaisten vanhemmat ovat muutaman kilometrin päässä. Sokeriruokopuristamon vieressä on aidattu työmaa, jonne on asiaa vain suojakypärä päässä. Banaanipuiden keskelle on nousemassa uusi, maanjäristyksen ja hurrikaanin kestävä koulu.
Malli on sama kuin Aspamissa. Seinät valetaan betonista, mutta katto rakennetaan kevyeksi. Nurkkia ja kantavia seiniä vahvistetaan tavallista enemmän niin, että rakennus kestää paremmin maanjäristyksistä johtuvan liikkumisen. Pohjat on jo tehty ja vuorossa on seinien raudoittaminen ennen valua.
Rakennustyötä tehdään sekä ammattilaisten että vanhempien voimin. Urakasta vastaa rakennusliike, mutta kaikki mahdollinen hoidetaan vanhempien panoksella. Samalla koulun rakentaminen tarjoaa perheille kipeästi tarvittua työtä. Kahden viikon jaksosta maksetaan hieman minimipalkkaa korkeampi korvaus.
”Tärkeintä on se, että lapset pääsevät kouluun”, sanoo rakennustyössä mukana oleva äiti Noel Maria Marthe, joka on tänään kantanut työmaalla tiiliä ja vettä. Hänen 4-vuotias lapsensa on jo aloittanut esikoulussa.
Kahden lapsen isä William Barony on ensimmäistä jaksoaan koulutyömaalla.
”Haluan, että lapsillani on enemmän mahdollisuuksia kuin minulla on ollut. Siksi olen töissä täällä ja kannustan lapsiani opiskelemaan”, sanoo Barony. Hän itse on käynyt koulua vain muutaman vuoden, eikä koskaan oppinut kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan.
Elantonsa mies hankkii niin kuin yli puolet haitilaisista: pitämällä eläimiä ja viljelemällä maata. Pienimuotoinen kotitarveviljely on 60 prosentille haitilaisista elintärkeää, sillä palkkatöitä ei riitä kaikille.
”Vanhemmat panostavat Haitissa lasten koulunkäyntiin, koska he ymmärtävät sen merkityksen”, sanoo kouluprojektin haitilainen koordinaattori Jean-Eric Duval.
Innostavan opettajan otteet omaava Duval toimi ennen maanjäristystä Port-au-Princen amerikkalaisen koulun liikunnanopettajana. Vaikka koulu on houkutellut pidettyä opettajaa takaisin, hän ei ole lähtenyt.
”Koulutus on haitilaisten lasten avain parempaan elämään. Tässä työssä minusta on enemmän hyötyä maalleni”, hän sanoo.
Duval kertoo, että projektissa on sadan väliaikaisen koulun lisäksi valmistunut jo viisi pysyvää koulua. Myrdudin koulun lisäksi rakenteilla on parhaillaan kolme, ja tämän vuoden aikana aloitetaan neljä uutta työmaata.
Jo joutui armas aika
Suvivirren sunnuntaita vietetään 26. toukokuuta eli ensi pyhänä. Silloin kaikissa Suomen kirkoissa kerätään kolehti Haitin koulujen jälleenrakentamiseen. Keräystä toteuttava Kirkon Ulkomaanapu on Espoon seurakuntien pääkumppaneita kansainvälisessä avustustoiminnassa.
Suvivirttä pääsee laulamaan 26.5. ainakin täällä:
Espoonlahden seurakunta
klo 10 Espoonlahden kirkossa
klo 17 Soukan kappelissa, Tuomasmessu
Espoon tuomiokirkkoseurakunta
klo 12 Kalajärven ja Viherlaakson kappeleissa
klo 16 Suvelan kappelissa
Leppävaaran seurakunta
klo 10 Leppävaaran kirkossa
klo 12 Perkkaan kappelissa
klo 18 Leppävaaran kirkossa, Kamarikuoron kevätsointuja -konsertti
Olarin seurakunta
klo 10 Olarin kirkossa
Tapiolan seurakunta
klo 10 Tapiolan kirkossa
klo 11 Otaniemen kappelissa
Kauniaisten seurakunta
klo 10 Kauniaisten kirkossa
Lisäksi lauletaan:
ke 29.5. klo 17 Tapiolan kirkossa, Kaikille avoin koulujen kevätkirkko. Taltiointi televisiossa su 2.6. klo 10.
Tilanne Haitissa
Haitin maanjäristyksessä 12. tammikuuta 2010 kuoli yli 200 000 ihmistä ja 2 miljoonaa jäi kodittomiksi. 350 000 haitilaista elää yhä järistyksen jälkeen perustetuissa telttaleireissä.
Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin maa: väestöstä yli puolet elää yhdellä dollarilla päivässä. Yli puolet kärsii ruuan ja ravinnon puutteesta ja elää ilman puhdasta vettä.
Haiti kuuluu niin kutsuttuihin hauraisiin maihin, joissa valtio ei pysty huolehtimaan kansalaistensa turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Maa itsenäistyi 1804, minkä jälkeen maassa on ollut 32 vallankumousta. Haiti sijaitsee Karibianmerellä Hispaniolan saarella Dominikaanisen tasavallan vieressä.
Koulunkäynti Haitissa
* Haitin perustuslain mukaan kaikilla lapsilla on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Koulunkäynti on myös pakollista. Käytännössä Haitin valtio ei pysty takaamaan opetusta kaikille lapsille.
* Koulujen toiminnasta vastaavatkin valtion lisäksi kunnat, paikalliset kirkot ja monet kansalaisjärjestöt.
* Maanjäristyksessä tuhoutui 4000 koulua.
Jaa tämä artikkeli: