Köyhyys ei poistu asennemuutoksella
Harry Blässar selvensi jo (K&k 1.4.) hieman Afrikan köyhyyteen vaikuttavia tekijöitä vastatessaan Ari Linnalle. Linnan mukaan (K&k 25.3.) Afrikan asioiden kuntoon laittamiseen ”tarvitaan ihmisten oma asennemuutos”, mikä on ylimielinen väite. Asennemuutosta toki tarvitaan, ensinnäkin monien Afrikan valtioiden poliittiselta eliitiltä ja toiseksi meiltä globaalin pohjoisen asukeilta.
Heikko demokratia, erityisesti vastuullisuuden ja tilivelvollisuuden puute sekä korruptio, vaikuttavat siihen, etteivät kehityksen hedelmät jakaudu tasaisesti. Köyhyyden poistamiseksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia ja niihin sitoutuneita poliitikkoja. Myös tätä voidaan tukea kehitysyhteistyövaroin – tällaista kehitysyhteistyötä kutsutaan demokratiatueksi.
Köyhyyden poistaminen Afrikasta on kuitenkin utopiaa niin kauan kuin kehittyneet maat ja suuryritykset toimivat muilla politiikan aloilla tavoin, jotka ovat ristiriidassa kehityspoliittisten tavoitteiden kanssa. Olemmeko me kuluttajina ja kansalaisina valmiita toimimaan sen eteen, että globaalit pelisäännöt olisivat reiluja kaikille – vaikka oma taloudellinen etumme vaarantuisi?
Joskus on myös hyvä miettiä asioita laatikon ulkopuolelta. Ehkä Afrikan suurilukuisten perheiden sijaan suurin ongelma onkin meidän suuri kulutuksemme. Mikään määrä maksettua kehitysapua ei korvaa sitä, mitä meidän elintapamme aiheuttaa köyhimmille maille, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen seurauksista ensimmäisinä ja joiden kansalaiset työskentelevät epäinhimillisissä olosuhteissa meidän tuotteidemme eteen.
Anna Juhola
Jaa tämä artikkeli: