Köyhyys. Ketä kiinnostaa!
Usein kuulee sanottavan, etteivät tiedotusvälineet kerro todellisista ongelmista kuten köyhyydestä ja syrjäytymisestä vaan keskittyvät erilaisiin riitakysymyksiin ja pintajulkisuuteen. Voi olla toisinkin päin. Ehkeivät jutut niistä juuri kiinnosta yleisöä.
Nykyajan tekniikka on paljastavaa, kun pystytään tarkasti laskemaan mitä esimerkiksi nettilehdistä luetaan. Muun muassa syksyn alussa aloittaneessa Kotimaa24 -uutispalvelussa yhdeksän kymmenestä luetuimmasta jutusta liittyy tavalla tai toisella, yllätys yllätys, niin sanottuun homokeskusteluun. Todellisiksi ongelmiksi sanottuja asioita käsittelevät jutut saavat kovin pieniä lukuarvoja. Kun tämän lehden lukijatkin joskus kysyvät, miksi täällä puhutaan vain yhdestä aiheesta, tekee mieli kysyä, että miksiköhän sinä olet löytänyt vain sitä käsitteleviä juttuja.
Puhutaan siis köyhyydestä. Vaikka se ei ketään kiinnostaisikaan. On se niin tärkeä aihe. Täällä kotosuomessa on uskomattoman paljon köyhiä ja syrjäytyneitä kansalaisia. Maailmassa elää miljoonia ihmisiä äärimmäisessä köyhyydessä. Kaikki tietävät tämän. Kuka haluaa tehdä asialle jotakin? Kuka haluaa sulkea silmänsä? Kenen mielestä vastuu on jollakulla muulla? Kenellä? Yhteiskunnan keskeisimpiä haasteita on pitää huolta kaikista kansalaisista ja tarjota jokaiselle kohtuulliset elämän edellytykset. Kansainvälisen yhteisön ellei suorastaan koko ihmiskunnan tärkein tehtävä on poistaa äärimmäinen köyhyys. Mutta mikä on yksilön, Matti ja Maija Meikäläisen vastuu?
Kristillinen kirkko ei voi väistää vastuutaan köyhyyden poistamisesta. Heikon lähimmäisen auttaminen kuuluu syvälle kristinuskon olemukseen. Raamattu on väärällään köyhyyden pohdintaa. Köyhät ovat olleet aina keskuudessamme. Ongelma on sekä nykyinen että ikuinen. Kirkko kantaa vastuutaan köyhyydestä kohtuullisesti. Diakoniaan ja kansainväliseen apuun satsataan suhteellisen paljon. Enemmänkin voisi tietysti tehdä. Mutta köyhyyden poistaminen ei ole kirkon tehtävä. Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin kuuluu, että yhteiskunta on ensisijainen vastuunkantaja. Kirkon ja kansalaisjärjestöjen rooli on kiirehtiä sinne, missä yhteiskunnan turvaverkot vuotavat, ja muistuttaa lähimmäisestä huolehtimisen tärkeydestä.
Päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: