Kaikessa voi säästää. Eijan perhe ostaa kirpputorilta edullisia vaatteita, ja Eija on myös myynyt omia tavaroitaan kirppiksellä. Lisätienestiä tuli siivouskeikoista joulun alla.Kuva: Sirpa Päivinen
Köyhyyteen on monta syytä
”Sitten kun mieheni saa töitä, hän on luvannut viedä minut ulos syömään. Emme ole koskaan voineet käydä ravintolassa.”
Keski-ikäinen perheenäiti ”Eija” on venyttänyt euroa jo 15 vuotta. Hänellä on kolme lasta, joista vanhin on muuttanut pois kotoa. Nuorin käy ala-astetta, ja keskimmäinen on teini-ikäinen.
Eijan tiukka taloustilanne ei ole mitenkään epätavallinen nykypäivän Suomessa. Lähes joka kahdeksannen lapsen lasketaan elävän köyhyysrajan alapuolella. Suhteellinen köyhyysraja tarkoittaa sitä, että huoltajan tulot ovat alle 60 prosenttia suomalaisten mediaanitulosta eli keskimmäisestä palkasta, jos kaikki palkat pantaisiin jonoon suuruusjärjestyksessä.
Palkasta vähennetään verot ja siihen lisätään tulonsiirrot, kuten lapsilisät ja asumistuki. Jos tämä summa on yksineläjällä alle 1 146,50 euroa kuukaudessa, hän elää köyhyysrajalla. Nelihenkisen perheen köyhyysraja vuonna 2008 oli 2 408 euroa kuussa.
–Lapsiperheiden köyhyyteen on monta syytä, ja se on erilaista kuin yksineläjien köyhyys. Molemmissa ryhmissä työttömyys on kumminkin tärkein yksittäinen syy, selvittää perhepolitiikan tutkija Minna Salmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
–Toinen syy on työelämän muuttuminen. Pätkä- ja osa-aikatyö altistaa köyhyydelle. Tämä koskee myös korkeakoulutettuja. Esimerkiksi opettajien kohdalla kikkaillaan määräaikaisilla työsuhteilla niin, ettei määräaikainen sijainen saa palkkaa kesäajalta.
–Yksinhuoltajaperheillä on suurin riski pudota köyhyyteen, Salmi täsmentää.
Eija on onnellisessa asemassa sikäli, että hänellä on vakituinen työ toimistossa. Vuosikaudet hän eli yksinhuoltajana. Palkan jatkeena lapsilisät, elatustuet ja asumistuki olivat tärkeitä. Mutta eron jälkeen hän joutui ostamaan huonekaluja ja kodinkoneita ja velkaantui, kun osti niitä luotolla.
–Kun tuet loppuivat isommista lapsista, tuli tilanteita, että ostin ruokaa luottokortilla.
–Omista menoistani kuten vaatteista ja kampaamokäynneistä olen tinkinyt. Mutta halusin kumminkin matkustaa välillä jossain.
Saako yksinhuoltajalla olla haaveita? Eijalla oli. Hän otti vuorotteluvapaata ja asui kuopuksensa kanssa jonkin aikaa Välimeren rannalla. Vuorottelukorvaus riitti halvalla elämiseen.
Sitten elämä yllätti. Hän tutustui ulkomailla mieheen. Pikkuhiljaa tutustuminen syveni ja johti avioliittoon. Uusperhe asuu nyt helsinkiläisessä lähiössä, mies käy kielikurssilla ja etsii töitä. Mutta seurusteluajan matkoista toisen luo on niistäkin kertynyt velkaa.
Tutkija Minna Salmen mukaan lapsiperheet ovat yleensä riippuvaisimpia tulonsiirroista. Ne taas ovat jääneet pahasti jälkeen yleisen ansiotason ja elinkustannusten noususta, koska tulonsiirtoja ei ole sidottu indeksiin. Vuodesta 1995 laskettuna ne ovat jäljessä jo 22–25 prosenttia. Vanhempainpäivärahan minimimäärää sentään nostettiin tuntuvasti vuonna 2009.
–Jos toimeentulo muodostuu työttömyyspäivärahasta ja lapsen kotihoidon tuesta, käteen jäävä tulo on tosi pieni, Salmi havainnollistaa.
Köyhät ihmiset elävät samassa yhteiskunnassa kuin muutkin ja maksavat samat hinnat. Vaatimukset ovat samat kuin muillekin. Pitää pukeutua hyvin, ja siivoojallakin on oltava kännykkä, jotta voi edes saada töitä. Kun asuntolainan korko nousee, se vaikuttaa pienituloisessa perheessä dramaattisesti.
Köyhyysrajalla elävien lasten määrä on kolminkertaistunut viime laman jälkeen. Kehitys on tapahtunut taloudellisesti hyvinä vuosina.
Lapsiperheiden köyhyyteen ei Salmen mukaan ole yhtä syytä eikä myöskään yhtä parannuskeinoa. Pikkulapsivaiheen köyhyys helpottaa usein lasten kasvaessa.
–Tulevaisuuden kannalta on oleellista, että lapset voivat mahdollisimman hyvin. Lapset ovat haavoittuvaisia.
”Leipäjonossa oli niin nöyryyttävää, että mieluummin olen syömättä.”
Eija kertoo, ettei osta mitään normaalihinnalla vaan tarjouksesta.
Kuopuksella ei ole mitään harrastuksia, koska ne maksavat paljon. Vuokra-asunto on pieni, lapsilla ei ole omia huoneita.
–Olemme paljon kotona, teemme ruokaa, katsomme elokuvia tietokoneelta, pelaamme korttia.
–Suuri onni on se, että olemme pysyneet terveinä kaikki. Maksuhäiriömerkintöjä minulla ei ole.
Välillä kuitenkin rahat ovat kerta kaikkiaan loppuneet. Eija anoi harkinnanvaraista toimeentulotukea, mutta turhaan. Hän on käynyt leipäjonossa kerran, mutta koki sen liian nöyryyttäväksi.
–Mieluummin olen syömättä! Sitten minun piti tukeutua kirkkoon viimeisenä oljenkortena, Eija kertoo. Diakoniatyöstä hän sai apua vuokrarästin maksamiseen ja ruuan ostoon.
Hän kertoo, että velat olivat aluksi kuin pieni lumipallo, joka alkoi kasvaa. Lisälainaa tyrkytettiin, ja hän tarttui tarjoukseen. Sitten palkka ei enää riittänytkään, ja hän paikkasi tilannetta uudella lainalla.
Talvilomalla Eija kävi iäkkäiden vanhempiensa luona auttelemassa näitä palvelutalossa. Kesälomallakaan ei matkusteta mihinkään.
–Sitten kun mies saa töitä, tilanteemme paranee. Olisi mukavaa päästä vaikka yhdessä keilaamaan, Eija hymyilee.
Eira Serkkola
Jaa tämä artikkeli: