Tyhjän päällä. Kun elämä koettelee tai jättää yksin, tiukka uskonnollinen liike tarjoaa selkeitä vastauksia ja yhteisöllisyyttä, joka on melkeinpä liian hyvää ollakseen totta. Kuva: Sofia Jernström/Kuvaario
Kriisi voi ajaa ahtaaseen uskonnollisuuteen
Tarkasti määritelty totuus houkuttelee epävarmaa. Ahdasta uskonnollisuutta edustavaan liikkeeseen ajaudutaan kriisissä, sanoo vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma. Liikkeen yksiselitteistä turvallisuutta tarjoava tiukka raami tuntuu kutsuvalta varsinkin surun ja pettymyksen hetkellä.
– Erityisen alttiita lahkoon liittyjiä ovat elämälleen suuntaa hakevat epävarmat nuoret, mutta myös turhautuneet keski-ikäiset. Kun ammatillisen ja sosiaalisen menestymisen lakikohta on saavutettu eikä ihmeempiä ole enää odotettavissa, muutoksen ja turvan tarve on suuri. Avioliitto on saattanut kariutua eikä valtavirtauskonnollisuus tarjoa sitä, mitä elämän tukipuut kadottanut tuntee tarvitsevansa, Lauerma sanoo.
Ahtaisiin uskonnollisiin liikkeisiin liittyvät ovat usein yksin eläviä ja lapsettomia. Yhteisö tarjoaa vastauksen yksinäisyyden ja tarpeettomuuden ongelmiin. Vaikka erityistä lahkoon liittyjän persoonallisuutta on Lauerman mukaan vaikea määritellä, suggestioherkät, siis vaikutukselle alttiit, ovat erityisen helposti johdateltavia.
Jäsentensä käyttäytymistä ja ajattelua kontrolloivia yhteisöjä on kaikkialla maailmassa ja kaikissa kulttuureissa. Lahkon syntymisen riski on suurin siellä, missä eristäydytään muista, Lauerma sanoo.
– Onneksi meillä lastensuojelu ja koulun terveydenhuolto tavoittavat pääsääntöisesti koko ikäluokan.
Vaikutukselle alttiin silmissä lahko näyttää odottamattomalta hyvältä. Yhtäkkiä tarjolla on selkeitä vastauksia mieltä piinanneisiin suuriin kysymyksiin ja yhteisöllisyyttä, joka on melkeinpä liian hyvää ollakseen totta.
– Juuri silloin pitäisi hälytyskellojen soida, varoittaa Lauerma.
Omaisilla ja ystävillä on tärkeä rooli realiteettien muistuttajina. Harmi vain, että lahkoon sitoutuvat ovat usein haluttomia kuulemaan tilannetta vierestä katsovien kritiikkiä.
– Kun on kasvanut ahtaaseen uskonnolliseen liikkeeseen, on sitoutunut niin syvään osallisuuteen, että ennemmin käännyttää muita kuin kyseenalaistaa sen, mihin on oppinut uskomaan.
Osallisuus on hauraan identiteetin rakennuspuu. Siksi ryhmästä luopuminen on erittäin vaikeaa. Irtautujan on rakennettava itsetuntonsa, arkensa ja sosiaalinen elämänsä alusta. Usein myös lastenhoito ja taloudelliset kysymykset ovat sidottuja lahkoon.
Jotkin lahkot vahvistavat rivejään tiukalla valikoinnilla.
– Kritisoijat häädetään, jotta samanmieliset sitoutuisivat edelleen. Esimerkiksi Maria Åkerblomilla oli tapana testata seuraajiaan käskemällä kaikkia polvistumaan edessään. Jos joku ei polvistunut, näytettiin hänelle ovea, Lauerma kertoo.
Osa irtautujista tarvitsee psykiatrista hoitoa. Eroprosessi voi johtaa kliiniseen masennustilaan, kun elämältä menee pohja. Lääkitys ja psykoterapia saattavat olla tarpeen.
– Jos lahkoon sitoutuminen on ollut yritys ratkaista nuoruuden kehityskriisi, lahkoa on vuosien mittaan helpompi ruveta katsomaan kriittisesti. Luonnollinen itsenäistymiskehitys helpottaa irtautumista, Lauerma arvioi.
Ahdasta uskonnollista liikettä johtaa yleensä karismaattinen, toisiin voimakkaasti vetoava ihminen. Usein he ovat persoonallisuushäiriöisiä, jopa vakavasti sairaita, arvioi Hannu Lauerma. Kun todellisuudentaju katoaa, harhoissa elävästä keulahahmosta tulee messiaaninen johtaja. Narsistinen harhaluulo suurentelee käsitystä omasta tehtävästä maailmassa.
– Hierarkisuus ja epädemokraattisuus ovat lahkon tuntomerkkejä. Lahkoissa ei ole kirkkovaltuustoa. Päinvastoin, yksi tietää ja muut luovuttavat hänelle ehdottoman auktoriteetin aseman, Lauerma kuvaa.
Lahkon tunnistaa myös ajatuksesta, että juuri me olemme valittuja.
– Pysyäkseen kiinteänä lahko tarvitsee vihollisia. Usein se on sekä yhteiskunta- että elämänkielteinen. Vaikka suureellisuus naamioidaan synnintuntoon ja askeettiseen vaatimattomuuteen, kuoren takana on kokemus paremmuudesta ja erityisestä roolista maailmassa, Lauerma määrittelee.
Suurin murhe on Lauerman mielestä lasten asema.
– Eristäytyminen muusta maailmasta ja usko johtajien kaikkivoipuuteen nostavat lahkojen riskiä ottaa laki omiin käsiin. Monin paikoin se tarkoittaa lasten ruumiillista rankaisemista ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Mutta jo lapsen eristäminen kotiin ja sitouttaminen pienestä pitäen omalakiseen, muun maailman ulkopuolelle rajautuvaan lahkoon estää lapsen kehittymisen itsenäiseen elämään.
Kaisa Raittila
Jaa tämä artikkeli: