Kehosta löytyy lepo. – Kun hellitän hetkeksi ja kuuntelen maan vetovoimaa, muistan olevani kotona omassa ruumiissani, sanoo Kristina Sanaksenaho. Kuva: Sirpa Päivinen
Kristiina Sanaksenaho: ”Keho on lepopaikka”
Keho on usein mieltä viisaampi, siitä löytyy lepo. Kuuntele siis kehoa.
Mistähän taas on kyse, kun sydän hakkaa hurjasti, verenpaineet huitelevat pilvissä, polvi naksuu ja selkää särkee? Pitäisikö mennä lääkäriin?
Ehkä sitäkin. Mutta ennen kaikkea kannattaisi oikaista sohvalle ja kysyä keholta, mitä se nyt tarvitsee.
Tahdomme nukkua kunnolla, levätä, olla suorittamatta yhtään mitään, huutavat verenpaine, sydän ja polvi.
Useimmiten keho on oikeassa. Liian kova vauhti on monen oireen syynä, sillä tutkitusti toistuva stressitila sairastuttaa kroppaa. Nykyihminen kävelee jatkuvasti ”itsensä yli”: suorittaa silloinkin, kun ei enää jaksaisi eikä osaa kotonakaan rauhoittua.
Olemmeko me siis vieraantuneita kehon viisaudesta?
– Muista, että vain sellaisesta voi vieraantua, minkä on joskus tuntenut. Hyvä uutinen on se, että meillä kaikilla on kerran ollut yhteys kehoon, joten sen voi myös löytää uudelleen. Lapsihan oppii ruumiillaan ja tuntee usein sen kautta ilot ja surut, koska hän elää niin kokonaisvaltaisesti, sanoo Kristina Sanaksenaho, joka opettaa työkseen ihmisille kehontuntemusta.
– Aikuinen kunnioittaa liikaa järkeä ja hylkää aistimisen viisauden. Hän kiiruhtaa kohti seuraavaa tehtävää ikään kuin olisi koko ajan pakomatkalla jostakin. Ehkä joku pakeneekin itseään ja tunteitaan.
Harva hoksaa, miten keskeistä viestiä kroppa vaivoineen välittää. Kun pää ei enää ymmärrä, keho koettaa muistuttaa ihmistä hänen rajallisuudestaan: et voi jaksaa, ellet oikeasti lepää vähintään yhtenä päivänä viikossa.
Mutta mistä löytyy lepo, kun mieli käy ylikierroksilla? Kouluttaja Kristina Sanaksenaho jakaa evankeliumia uupuneille:
– Juuri keho on ihmisen lepopaikka. Ei kroppaa tarvitse aina vääntää johonkin suuntaan, sitä voi myös kuunnella. Siihen voi suhtautua kuten vanhaan ystävään: voi kysyä, kuinka voit tänään, mitä nyt tarvitset? Oletko nukkunut hyvin ja syönyt riittävästi?
Sanaksenaho on pohtinut paljon nykyisten läsnäolo-, ja downshifting-trendien suosiota.
– Monet ihmiset hakevat hiljaisuutta ja etsivät pysähtymistä erilaisilta kursseilta. Ajatellaan, että läsnäolo on vain mielentila. Mutta täytyyhän olla jokin paikka, jossa mieli on läsnä. Mielen koti on oma keho. Siellä sinä olet läsnä, siellä olet jo perillä!
– Keho on kokemisen väline. Se on meille kaikille yhteinen. Ihminen on henki, joka ilmaisee itseään ruumiin avulla.
Sanaksenahon ajatus on lähes liian yksinkertainen ollakseen oivallus: kun olen kotona kehossani, olen jo perillä. Tässä kropassa on kaikki, mitä tarvitsen elämääni varten.
Entä sitten? saattaa moni kysyä. Mitä se minua liikuttaa?
Ehkä kaivattu muutos voisi näkyä suhtautumisessa omaan kehoon. Me huollamme autojammekin tunnollisemmin kuin ruumistamme. Kristillisissä piireissä moni on oppinut ajattelemaan, että ”liha on heikko” ja ruumis alempiarvoinen. Sitä ei kannata helliä vaan korkeintaan kurittaa ja paastota.
– Miten mikään, mikä on luotu, voisi olla paha? Sanoisiko joku, että kukka on paha? Ihmisen mieli ja tahto voivat langeta, ei keho yksinään, Kristina Sanaksenaho muistuttaa.
Hänen mielestään on aika nostaa keho kunniaan ja oivaltaa, miten nerokas sen toimintajärjestelmä on. Kehohan on Jumalan luoma ihme, se on Hengen temppeli. Mutta palvonnan kohteeksikaan kehoa ei kannata nostaa, sillä se vinouttaa ihmisyyttä vielä enemmän.
– Toinen ääripää ovat ne ihmiset, joille keho on jatkuva projektikohde. Moni luulee olevansa remonttimies, jonka tehtävänä on koko ajan korjata rakennuksen julkisivua. Botoxia sinne ja rasvaimua tänne.
Sanaksenahon mukaan on todella sääli, jos ihmiset ryhtyvät kyttäämään muitten ”mökkejä” ja rakentamaan ulkokuorta sen sijaan, että tutustuisivat omaan ”taloonsa”.
– Ihmisestä näkyy kauas, jos hänellä ei ole mitään sisäistä käsitystä oman kehonsa hallinnasta. Samoin se näkyy kauas, kun joku kantaa itseään kauniisti ja sovussa kroppansa kanssa.
Monilta on unohtunut, että kehoakin – kuten kaikkea luotua – kannattaisi välillä vain kuunnella, katsella ja ihmetellä. Kristina Sanaksenahon koulutuksessa tutustutaan yksinkertaisten, täsmällisten liikeharjoitusten avulla kehoarkkitehtuuriin.
Lähtökohta tälle tuntemusmatkalle on kaikki se, mitä kropassani jo on – ei se, miten asioiden pitäisi olla. Pakottaminen ei auta mitään.
– Vaikka kaikkien keho on anatomisesti samanlainen ja tottelee samoja fyysisiä lainalaisuuksia, jokaisen kokemus omasta kehostaan on yksilöllinen.
Kun tiedostat, miten kroppasi toimii ja löydät liikkeiden helppouden, voit myös kokea liikkumisen kauneuden. Sanaksenaho innostuu:
– Ajattele nyt esimerkiksi tätä nivelkuoppaa ja siinä liikkuvaa luunpäätä, miten nerokas toimintayksikkö se on! Katso!
Kouluttajan käsi taipuu puheen tahdissa eri suuntiin, nivelkuopassa viuhuu.
Tässäkö se ihme nyt on, siinä että käsi kääntyy? Sanaksenaho nyökkää ilahtuneena.
– Moni saattaa treenata vuosikausia hampaat irvessä, mutta tuloksia ei synny, jos treenaa väärin eikä kunnioita luonnon lainalaisuuksia. Kehon lait ovat aina samoja. Meillä on kaikilla luinen tukiranka. Tukirakenteisiin kuuliaisesti nojautuva liikekulku ei synnytä turhia jännityksiä. Epämääräisesti suunnattu harjoittelu tai väärä kuormitus jättää sen sijaan jälkeensä virheasentoja, kipuja, kiristäviä lihaksisia ja rajoittunutta nivelliikkuvuutta.
Kehossa asuu sama viisaus kuin kaikkialla luonnossa: välillä on osattava hellittää. On osattava nöyrästi kuunnella käskijäänsä, on osattava myös luovuttaa. On oivallettava, mistä perusvoima ja liike lähtevät, Kristina Sanaksenaho muistuttaa.
– Lihaksen toiminta perustuu vastavuoroisuuteen: ensin lihas supistuu, mutta sitten se hellittää. Jos et osaa välillä hellittää, lihakset lyhenevät ja alkavat vääntää kroppaa virheasentoihin. Kannat kilokaupalla kireyksiä mukanasi ja ihmettelet, kun jumppa ei auta.
Sanaksenaho on kokijana ja hengeltään tanssija, liikuntatieteiden kandidaatti, joka on työskennellyt liikunnanopettajana kaikilla kouluasteilla ja opettajankoulutuslaitoksella. Tällä hetkellä hän vetää Pilatekseen, kehonhuoltoon sekä tanssitreenaukseen perustuvia valmennustunteja ”tavallisille pulliaisille” ja yksityisille ryhmille.
– Ihmiset kysyvät mielellään, mitä metodia käytän omassa opetuksessani. Oleellisin kysymys ei ole ”mitä” vaan ”miten”. Viime kädessä on kyse kehon anatomisten lainalaisuuksien ja toimintaperiaatteiden löytämisestä. Tarjolla on monta tietä ja polkua. Minä olen valinnut tämän reitin.
Sanaksenaho on löytänyt kutsumuksensa:
– Haluan auttaa ihmisiä löytämään yhteyden kehoonsa ja käyttämään sitä mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
Yllättävää on, että Sanaksenahon tunneille ovat myös miehet löytäneet tiensä omissa yksityisryhmissään.
– Ehkä miehet tulevat mieluummin tutussa sakissa tai sitten he tulevat itsekseen yksilötunnille saamaan apua omaan ryhtiinsä. Naisille taas tuntuu sopivan paremmin se, että voi ostaa sarjakortin ilman sitoumuksia ja tulla silloin, kun itselle sopii.
Kehonhuoltotunneilla Sanaksenaho näyttää itse mallia ja ohjaa osanottajia ilman musiikkia. Tunnelma on lempeä.
– Mallin katseleminen elävänä on tarpeellista ja hyödyllistä, sillä kaikki aistit auttavat tekemään havaintoja. Hiljaisuus auttaa keskittymään.
Hiljaisuus ja sen kuuntelu sopivat muutoinkin Sanaksenahon arvomaailmaan. Häntä puhuttelevat monet karmeliittaisä Wilfrid Stinissenin ajatuksista.
– Hengellinen elämä ilman ruumiillisuutta ei vastaa todellisuutta, sillä ihminen on aina ruumis ja sielu. Hän elää taivaan ja maan välillä, ja hänet on kutsuttu yhdistämään nämä molemmat, Sanaksenaho sanoo Stinisseniä lainaten
– Henki varjelee ruumistamme, ei kieltojen vaan läsnäolon voimalla, Sanaksenaho muistuttaa.
Outi Reinola
Lisätietoja www.attitudeks.com
Jaa tämä artikkeli: