Kristilliset perhearvot?
"Kristillisillä perhearvoilla” viitataan yleensä sellaiseen elämäntapaan, josta 1950-luvun keskiluokka haaveili. Ihanteeseen kuuluvat pitkät yksiavioiset liitot, selkeät sukupuoliroolit, ahkeruus, vanhempien auktoriteettiasema ja kauniit käytöstavat.
Olen aina ihmetellyt, miksi tätä rakennelmaa kutsutaan kristilliseksi. Raamattu kun näyttää pikemminkin vilisevän sen näkökulmasta varsin epäilyttäviä tyyppejä, Jeesuksesta lähtien – hänhän asetti uskonyhteisön biologisen perheensä edelle, pysytteli ikänsä naimattomana ja vältteli normitöitä. Toivon hartaasti, että myös opetuslapset olivat sinkkuja. Perheelliseltä heittäytyminen kiertolaiselämään olisi ollut edesvastuutonta.
Entäs Paavali? Hän taisi ohjeistaa kristittyjä pidättäytymään seksistä kokonaan. Avioliitto oli hänelle vasta kakkosvaihtoehto niitä varten, jotka eivät selibaattia millään kestä.
Myös myöhemmässä kristillisessä perinteessä parisuhde ja lapset nähdään usein hengellisen elämän esteenä. Selibaattimääräykset sitovat edelleen suurta osaa maailman kristillisestä papistosta. Luostarilaitos nimesi (Jeesuksen esimerkkiä seuraten) uskovien yhteisön munkin ensisijaiseksi perheeksi. Kaikille sekään ei riittänyt, vaan osa kilvoittelijoista vetäytyi erämaahan, kauas kaikista ihmiskontakteista.
Vaikka kristinusko on myös lasten ja perheiden uskoa, merkittävä osa teologiasta on laadittu kaukana perhearjesta, niin todellisesta kuin ihanteellisestakin. Näitä kirjoittajia innoittivat ihan muut asiat kuin perhearvot. Lisäksi suurin osa heistä eli aikakautena, jolloin teollistumisen myötä syntyneestä ydinperhemallista ei oltu kuultukaan.
Lopulta 1950-luvun ihanneperheen voidaankin katsoa noudattavan ”kristillisiä perhearvoja” vain siinä mielessä, että pakettiin kuului myös kristillisen uskon vahva läsnäolo. Mutta jos kristilliset perhearvot palautuvat uskon merkitykseen, miksi yksi elämäntapa olisi muita kristillisempi?
Aktiiviuskovia kun elää kaikenlaisissa suhteissa ja olosuhteissa, sinkkujen kimppasoluista sateenkaariperheisiin.
Anna Kontula
anna.kontula@eduskunta.fi
Kirjoittaja on vasemmistolainen kansanedustaja.
Jaa tämä artikkeli: