Kristinusko ei pelasta Intiaa kastisorrolta
Michael Fahmy (K&k 23.1.) epäilee, että kuvittelisin Intian kastiongelmien poistuvan, jos Intiasta tulisi kristitty maa. Se keino tuskin tepsii, koska kastijärjestelmä vaikuttaa myös kirkossa.
Intia itsenäistyi 1947. Pari vuotta nuoremmassa perustuslaissa kastilaitos torjuttiin. Keskeisiä periaatteita olivat valtion sekulaarisuus ja yksilön uskonnonvapaus. Lakia oli laatimassa dalit-liikkeen esikuva B. R. Ambedkar (1891–1956), joka oli itsekin dalit.
Myöhemmin perustuslakia täydennettiin alhaisiin kastiryhmiin syntyneiden erivapauksilla (reservations). Käytännössä laki tuli näin tunnustaneeksi kastilaitoksen olevan edelleen voimassa.
Erivapaudet avustuksiin, koulutukseen ja valtion virkoihin ovat mahdollistaneet monen dalitin sosiaalisen nousun. Pääosa daliteista elää kuitenkin edelleen syrjittyinä köyhyydessä, eikä toimeentulon koheneminen paranna kastiasemaa.
Erivapauksien suoma koulutus ja parempi työ ovat vahvistaneet dalitien itseluottamusta. Viimeisten vuosikymmenien aikana dalit-liike on satojen järjestöjen kautta tehnyt työtä kastisyrjintää vastaan ja ihmisarvon puolesta.
Kristittyjen dalitien tilanne on kuitenkin erityisen huono. Lain turvaamat erivapaudet koskevat vain hinduja, sikhejä ja buddhalaisia. Muslimeille ja kristityille daliteille niitä ei myönnetä, vaikka tasa-arvon nimissä he ansaitsisivat samat edut.
Intialaisista kristittyjä on muutamia prosentteja. Heistä valtaosa on daliteja.
Mikko Malkavaara
Jaa tämä artikkeli: