Meksikolainen Conrado Ulloa Cárdenas on jättänyt papin viran. Ulloa Cárdenas kuitenkin jatkaa vakaumuksestaan papin töitä, koska köyhien yhteisö tarvitsee häntä. Kuva: Anu Koikkalainen
Kristinusko tiivistyy oikeudenmukaisuuteen
Kirkon tulee olla vapauden peruspilari erityisesti köyhissä maissa, sanoo filosofian tohtori ja entinen katolinen pappi Conrado Ulloa Cárdenas.
Meksiko on ristiriitainen maa. Vaikka maa on luonnonvaroiltaan mittaamattoman rikas, miljoonia ihmisiä elää sanoinkuvaamattomassa köyhyydessä.
Guadalajarassa, Jaliscon osavaltiossa asuva Conrado Ulloa Cárdenas ei ole voinut ummistaa silmiään ihmisten tarpeilta. Ulloa Cárdenas uskoo oikeudenmukaisuuden Jumalaan ja siksi hän työskentelee köyhien ja unohdettujen parissa.
– Olen saanut elämäni Jumalalta ja olen kiitollinen hänelle kaikesta. Parhaiten osoitan sen palvelemalla niitä lähimmäisiäni, jotka tarvitsevat kipeästi apua. Meksikossa heitä on paljon.
– Kun olin lapsi, perheeni auttoi köyhiä kyläläisiä mahdollisuuksien mukaan. Muistan heidät elävästi, koska välillämme oli valtava kuilu. He olivat kuin toiselta planeetalta. Tämä lapsuuden kokemus eriarvoisuudesta vaikutti myöhemmin teologian opintoihini.
Opintojensa avulla Ulloa Cárdenas halusi löytää pysyvän ratkaisun köyhyyden ongelmaan.
– Ymmärsin, että yhteiskunnassamme täytyy tapahtua rakenteellisia muutoksia, jotta muutos on mahdollinen.
Kirkon tulee muuttaa yhteiskunnan rakenteita
Ulloa Cárdenasin mukaan köyhien tulee olla tietoisia siitä, että yhteiskunnallisen muutoksen on lähdettävä heistä itsestään. Kirkon tulee osallistua tähän muutokseen. Näkemyksensä vuoksi Ulloa Cárdenas ei kokenut voivansa seurata kristillistä kutsumustaan papin virassa.
– Työskentelin pappina seitsemän vuotta, kunnes jätin virkani. Halusin elää totuudellisesti ja vakaumukseni ei sopinut enää papistolle asetettuihin raameihin.
– Pappisurani aikana autoin ihmisiä rakentamaan kaivoja ja kehittämään elinympäristöään. Sen jälkeen olen hyödyntänyt akateemista maailmaa saadakseni aikaan yhteiskunnallisia muutoksia.
Ulloa Cárdenas ei kuitenkaan koe jättäneensä kirkkoa. Päinvastoin, valitessaan köyhien yhteisön ja sieltä kumpuavan teologian hän koki valinneensa kirkon.
Maailmaa katsotaan köyhien silmin
Vapautuksen teologia on kristinuskon tulkintaa köyhien ihmisten näkökulmasta. Keskeistä sille on köyhien etusijalle asettaminen. Tämä merkitsee raamatuntulkintaa, joka tähtää konkreettisiin tekoihin köyhien aseman parantamiseksi ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan luomiseksi.
Vapautuksen teologian mukaan Jumala on salatusti läsnä köyhissä ihmisissä ja heidän kokemuksissaan. Ihminen palvelee Jumalaa auttamalla epäoikeudenmukaisesti kohdeltuja lähimmäisiään
Kristillisyys velvoittaa tekoihin
Ulloa Cárdenas uskoo, että kristinuskon perussanoma on lähimmäisenrakkaus. Rakkautta ei voi erottaa oikeudenmukaisuudesta.
– Kohtaan kätketyn Jumalan ihmisissä, jotka eniten kärsivät ympärilläni.
Tämän vuoksi Ulloa Cárdenasin kristillisyys velvoittaa hänet konkreettisiin tekoihin köyhyyden poistamiseksi. Tällaista tapaa ymmärtää kristinuskon sanoma kutsutaan vapautuksen teologiaksi.
– Vapautuksen teologia merkitsee sitä, että otamme evankeliumin todesta elinympäristössämme ja etsimme siitä tapoja parantaa todellisuuttamme, Ulloa Cárdenas kiteyttää.
– Kristinuskoa ei voi tulkita vain yhdellä tavalla. Eurooppalaiset teologit eivät voi ymmärtää kristinuskon merkitystä samalla tavalla kuin me.
Evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: ”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.”
– Näiden sanojen radikaali merkitys avautuu Latinalaisen Amerikan arkipäivässä aivan eri tavalla kuin rikkaissa maissa.
Länsimaissa on vapauduttava tarkoituksettomuudesta
Koska vapautuksen sanoma on elämän sanomaa, sitä ei voi määritellä tyhjentävästi.
– Vapautuksen määrittely riippuu myös siitä, kenen vapautuksesta haluamme puhua, Ulloa Cárdenas toteaa. Suomalaisille vapautumisen haasteet ovat erilaiset kuin meksikolaisille. Meksikossa vapautuminen merkitsee monille oikeutta perustarpeiden täyttymiseen ja ihmisarvoiseen elämään.
Ulloa Cárdenas ei ole koskaan käynyt Suomessa ja hän tuntee maan vain turistioppaiden pohjalta.
– Silti voisin kuvitella, että vapautumisen haaste hyvinvointiyhteiskunnassa on vastata kysymykseen siitä, minkä vuoksi elämme. Kun ihmisellä on perustarpeet tyydytetty ja elämä on materiaalisesti rikasta, elämän tarkoituksen löytäminen voi olla vaikeaa.
Jaa tämä artikkeli: