— Otan vakavasti sen mahdollisuuden, että saatan olla itsekin väärässä monessa asiassa, sanoo Alister McGrath.
Kristinuskon älyllinen puolustaja
Teologi ja luonnontieteilijä Alister McGrath koki älyllisen kääntymyksen ateistista kristityksi.
Uusateistit ovat hyökänneet viime vuosina kiihkeästi uskontoa vastaan. Lontoossa teologian, uskonnon ja kulttuurin professorina työskentelevä Alister McGrath on vastannut kritiikkiin.
— En pelkää uusateistien uskontokritiikkiä, joka on yleensä hataralla pohjalla. Siitä ei ole horjuttamaan kristinuskoa, sanoo McGrath.
Tiedemies kasvoi Pohjois-Irlannissa, joka oli kireä ja jakautunut paikka. Katoliset ja protestantit tappelivat kaiken aikaa. McGrathista näytti selvältä, että uskonto on yksi syyllinen konflikteihin.
Hän opiskeli ennen teologin uraansa filosofian tohtoriksi molekulaarisen biofysiikan alalta.
— Opiskellessani luonnontieteitä 1960-luvulla tiedemiehet julistivat, ettei Jumalaa ole. Myös muodissa olleet marxilaiset vastustivat kristinuskoa. Moni oli varma, että uskonnosta luovutaan yhden sukupolven aikana.
— Nyt tiedämme, että silloin oltiin radikaalisti väärässä. Uskonto ei ole katoamassa mihinkään, McGrath vakuuttaa ja hymyilee leveästi.
Varsinainen vapaa ajattelija
Alister McGrath kertoo olleensa ateisti, kunnes tajusi, ettei hän ollut ikinä tutkinut syvällisesti, mistä kristinuskossa on kysymys.
— Aloin lukea uskoa käsitteleviä kirjoja, keskustella uskonnosta ja jopa kuunnella hengellistä musiikkia. Oivalsin, että kristinusko on paljon kiinnostavampi kuin olin kuvitellutkaan. Tutkittuani uskoa tieteelliseltä, filosofiselta ja esteettiseltä kannalta koin intellektuaalisen kääntymisen kristityksi, McGrath kertoo.
Kollegat yliopistolla hämmentyivät.
— Olin ollut yliopistomme johtava ateisti, ja jotkut pitivät minua petturina, kun luovuin epäuskostani. Pian vakaumukseni hyväksyttiin, sillä kaikki tiesivät minun olevan ”vapaa ajattelija” sanan varsinaisessa merkityksessä. Kuljin aina omia polkujani enkä ollut muiden ajatusten vietävissä.
McGrath oli pääpuhujana tammikuun alussa Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa järjestetyillä Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä. Professori puntaroi kolmena päivänä luennoissaan kristinuskon suhdetta tieteeseen ja ateismiin.
Mies keräsi luentosalit täyteen. Kymmenille kielille käännetty teologi-kirjailija on arvostettu ajattelija myös suomalaisissa teologipiireissä seitsemän suomennetun teoksensa ansiosta.
— Minulle on tärkeää tutkia uskoa älylliseltä kannalta. Haluan selvittää, mikä kristinuskossa on järkevää, mielekästä ja merkityksellistä, professori valaisee elämäntyötään.
— Lähestyn itse uskoa älyllisesti enkä kokemuksellisesti. Osallistun toki joka viikko messuun ja harjoitan muitakin kristillisiä tapoja.
Terrori-isku toi ateismille vastakaikua
Kristinuskon puolustaja pitää tärkeänä Ensimmäisen Pietarin kirjeen 3. luvun kohtaa: ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana — silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.”
Alister McGrath tapaa pysyä keskusteluissa tyynen rauhallisena ja hyväntuulisen huvittuneena. Hän ärsyttää ateistien äänekästä etujoukkoa sitäkin enemmän, kun ei provosoidu, vaikka saa kuinka rajuja ja henkilökohtaisuuksiin meneviä syytösryöppyjä niskaansa.
Menestyneellä brittiprofessorilla on niin sanotusti itsetunto kohdallaan. Hän tunnustaa, ettei edes viitsi väitellä muiden kuin ateistien terävimpien edustajien, kuten Richard Dawkinsin kanssa. Muista kun ei ole oikein vastusta.
Mistä uusateismin aalto tulee?
— Dawkinsin kaltaiset ateistit olivat julistaneet uskoaan vuosikausia ilman että heidän sananlevityksensä olisi saavuttanut suurempaa vastakaikua. He väittivät, että uskonto on järjetöntä ja vaarallista.
— Sitten tapahtui syyskuun 11. päivän terrori-isku. Argumentti uskonnon vaarallisuudesta kuulostikin yhtäkkiä houkuttelevalta. Ensin puhuttiin ”muslimien uskonnollisesta fanaattisuudesta”, sitten ”uskonnollisesta fanaattisuudesta”. Lopulta tulilinjalle joutui uskonto ylipäänsä.
Tee hyvää, älä vain etsi pahaa
Uusateistien mielestä uskonto on vaarallista myrkkyä. Koska uskovaiset eivät voi pärjätä järkevässä väittelyssä, heidän ainoaksi keinokseen jää uusateistien mielestä väkivalta.
— Monet ymmärsivät tietysti tällaisten yksinkertaisten yleistysten olevan naurettavia. Mutta toiset pitivät Dawkinsia rohkeana ajattelijana, joka uskalsi kertoa totuuden: uskonto on aikapommi, joka vain odottaa räjähtämistään ja ihmisten tappamista. Uskontoa ei pidä kunnioittaa, vaan se täytyy neutralisoida tai hävittää.
Alister McGrath erottaa kaksi ateismin muotoa. Perinteinen ateismi on välinpitämättömyyttä: ateisti ei vain usko Jumalan olevan olemassa. Aggressiivinen ateisti sen sijaan on kuin kiihkein fundamentalisti-uskovainen: hän uskoo vihan vimmalla Jumalan olemattomuuteen.
— Uusateistit etsivät uskonnosta sen tyhmimpiä ideoita ja ilmenemismuotoja, inkvisitioita ja ristiretkiä, ja kuvailevat sitten näiden kammotusten kautta karkeasti yleistäen kaikkia uskonnon ilmiöitä. He haluavat häväistä ja hämmentää ihmiset pois typerästä uskostaan.
— Uskonnon varjolla on toki tehty hirvittäviä asioita, mutta uusateistit unohtavat, että jokaista suurta tragediaa kohti on tapahtunut kymmeniätuhansia uskon motivoimia hyviä tekoja.
— On kovin helppoa ja köykäistä väittää ateismin olevan parempaa kuin kristinusko, kun unohtaa sekä kaiken sen hyvän, mitä kristinusko on tuottanut, että ateismin pahat puolet, McGrath huomauttaa.
Uskonnottomat katsomukset, joita vaikkapa Stalin ja Hitler sekä kommunistidiktatuurit ovat edustaneet, eivät ole osoittautuneet varsinaisiksi menestystarinoiksi.
— Voisi olla hyvä idea uusateistien keskittyä joskus jossakin päin maailmaa hyvän tekemiseen sen sijaan, että he koettavat vain löytää uskonnosta pahoja puolia.
Jaa tämä artikkeli: