Krito-ryhmä auttoi minua
Timo Teinikivi kirjoitti Kansan raamattuseuran järjestämästä kristillisen toipumisen ohjelmasta (K&k 19.3.) Hän näkee siinä kaikuja pohjoisamerikkalaisesta kristillisestä fundamentalismista. Haluan tuoda esiin toisenlaisen krito-kokemuksen, jota käsittääkseni valtakirkko harjoittaa meillä melko laajasti. Siinä kaikenlainen hengellinen kaahailu loistaa poissaolollaan.
Itse olin mukana ryhmässä, joka toimi Länsi-Pakilan uudessa Hyvän Paimenen kirkossa joitakin vuosia sitten. Joka istunnon alussa kaksi vetäjää kertasi ryhmän säännöt, joissa nimenomaan kiellettiin ohjeiden antaminen ryhmän muille jäsenille näiden kertomien asioiden perusteella. Kaikki saivat vuoron perään puhua yhtä pitkät puheenvuorot omista asioistaan ryhmän vetäjät muiden mukana. Sitä kunnioittavampaa ja lempeämpää suhtautumista ihmisten esiin tuomiin ongelmiin on todella vaikea kuvitella.
On tärkeää tiedostaa, että ainakin evankelisluterilaisen kirkon järjestämään krito-toimintaan voi osallistua tarvitsematta pelätä minkään sortin hengellistä tai muutakaan manipulointia. Omassa ryhmässäni kaikki mukana olleet tuntuivat todella saaneen apua ongelmiinsa niiden muutaman kuukauden aikana, mitä istuntoja oli. Harmi, että ei tullut sovittua tapaamista esim. vuoden kuluttua ryhmän päättymisestä kuulumisten vaihtoa varten.
Teemu Mäkelä
Jaa tämä artikkeli: