KUA ja Israelin oikeudet
Maija Sankari kirjoitti, että Sirpa Bågman antaa tarkoitushakuisen yksipuolisen kuvan ja ettei KUA kannata minkäänlaisia boikotteja, mutta toiminnallaan Israelin alueella KUA on luonut puitteet Israelin boikottitoiminalle ja aivan merkillisille mielikuville että mielipiteille. Jotkut noista mielipiteistä ovat jo tuttuja nykyisin antisemitistisistä kirjoituksista ja mielipiteistä.
Merkillisin toteamus on, kuten monen suusta ja monen median kautta on kuultu/luettu, Israelin miehityksestä. Tässä yksinkertaisesti ylitetään voimassa oleva ja lainvoimainen päätös, joita ei ole missään kansainvälisessä oikeudessa kumottu.
San Remon päätös ja sitä seuraavat Palestiinan Mandaatin ehdot vastaavat jokaisen 52 Kansainliiton jäsenvaltion jäsenen hyväksynnän ja täytäntöön paneman sopimuksen ehtoja v. 1925, johon sopimukseen sitoutui myös Yhdysvallat Iso-Britannian kanssa tekemän erillissopimuksen johdosta. Tämä ns. länsiranta kuuluu edelleen sopimuksen mukaan olennaisena osana Israelia, joka on laillisesti annettu juutalaisille v. 1920 ja kansainvälinen oikeus takaa juutalaisille alueen omistusoikeuden ja omistusoikeutta ei ole koskaan heiltä peruttu. Myös tuolloin annettiin Palestiinan arabeille oma valtioalue eli Jordania.
Voidaan kysyä, kuinka monta valtiota Palestiinan arabeilla pitää olla. Miksi tästä ollaan edelleen hiljaa ja ei uskalleta tuoda julki tätä tosiasiaa, sillä tässä on kyse oikeudenmukaisuudesta. Ainut miehittäjä ns. Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa oli Jordania 19 vuoden ajan ennen 6-päivän sotaa ja tätä miehitystä ei tunnustettu kansainvälisesti.
Voidaan perustellusti kysyä, miksi PLO ei hyväksy juutalaisvaltiota, onhan sille niin historialliset kuin lailliset oikeudet sillä alueella joka on kansainväliseen sopimukseen kirjattu. Samoin myös Palestiinan arabeille on määritetty valtioalue ja miksi tätä seikkaa edelleen ei oteta huomioon. Toinen merkittävä seikka on PLO:n peruskirjassa edelleen voimassa olevat Israelin eliminointia koskevat artiklat.
Miten KUA mahtaa tämän käsittää, sillä siinä on kyse yhden merkittävän kansanosan olemassaolosta ja oikeuksista.
Kari Väistö, Lappeenranta
Jaa tämä artikkeli: