Pamela Mandart katsoo nyt eteenpäin. Vaikeista vaiheista vapautuminen vaati suunnitelmallista työtä. ”Itseään on työstettävä, jotta pääsee kiinni hyväksymiseen ja tyyneyteen.”
Kuinka tulla sinuiksi köyhyyden kanssa, kirjailija Pamela Mandart?
Konkurssi ja vankeustuomio pakottivat Pamela Mandartin aloittamaan elämänsä uudelleen tyhjästä. ”Kaiken ulkoisen romahtaessa vahvuus on löydettävä sisältä.”
Kevättalvella 2015 kirjailija Pamela Mandart oli vararikossa, veloissa ja juuri vapautunut vankilasta. TV- ja elokuvatuottajana kymmeniä vuosia menestyksekkäästi työskennellyt Mandart oli tuomittu törkeästä petoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä vankeuteen. Tuotantoyhtiö, jonka toimitusjohtajana Mandart oli toiminut, oli ajautunut konkurssiin.
Syytökset tulivat Mandartille aikoinaan yllätyksenä, samoin pitkän oikeusprosessin päätteeksi langetettu tuomio.
”Luotin siihen, että viimeistään oikeudessa kaikki asiat selviävät ja väärinkäsitykset jotenkin selvitetään. Pitkään aikaan minulla ei ollut edes asianajajaa. Lopputulos oli jonkinlainen järkytys.”
Suru, hämmennys, turhautuminen ja kiukku vaihtelivat.
”Tuomion jälkeen liikuin varmaankin kaikkien näiden tunteiden maastossa.”
Se kaikki on nyt kuitenkin jo mennyttä. Niihin tapahtumiin tai tunteisiin Mandart ei halunnut jäädä kiinni.
”Päätin katsoa eteenpäin.”
Näillä korteilla mennään
Pamela Mandartin kontolla on miljoonavelka, joka lyhentyy 200 euroa kuussa. Velan korot elävät omaa elämäänsä.
”Ei tämä elämä riitä velan maksamiseen.”
Kuukausittainen kulutus tulee suunnitella huolella. Kun vuokra on maksettu, jää Mandartilla ruokaan, vaatteisiin, lääkkeisiin ja muuhun elämään 150 euroa kuussa, ellei mitään muuta satunnaistuloa ole tulossa.
”Elän hyvin vaatimattomasti. Käytän alennustuotteita ja lasken tarkkaan, mihin vähät euroni kulutan.”
– Pamela Mandart
Mandart muistuttaa, että kaikki on kuitenkin suhteellista:
”En ole ainut köyhä tässä maassa. Ja monilla on vielä vaikeampaa kuin minulla – minulla on sentään terveyttä ja hyvät ihmissuhteet.”
Vaikeuksien keskellä olisi helppo katkeroitua. Mandart sen sijaan kehottaa tarttumaan tietoiseen hyväksymiseen:
”On hyväksyttävä, että nämä ovat nyt ne minun elämäni asetukset, ne kortit, joilla mennään”, Mandart toteaa mutkattomasti. ”Tämä on osa elämääni. Asia, joka minulle on tapahtunut. Mutta ei se määritä kokonaan sitä, kuka minä olen.”
Minuuttiaikataulu auttaa pahimman yli
Mandart on sinut menneen kanssa, mutta polku tyyneyteen ei ollut hänellekään pelkkää ruusuilla tanssia.
”Kriisin alussa kai tyypillisesti tuntuu siltä, että tästä ei voi ikinä selvitä,” Mandart kuvailee. ”Edessä on suuria tunteita, joiden käsittely tuntuu mahdottomalta.”
Niiden kohtaaminen vaatii uskallusta.
”On vain katsottava niihin kauheimpiin asioihin ja annettava tuskan tuntua. Vaikka se aluksi tuntuu ylivoimaiselta”, Mandart miettii.
Mandart teki prosessoinnista päivittäisen rutiinin.
– Pamela Mandart
”Asioiden käsittelylle kannattaa varata joku sellainen ajankohta päivästä, jolloin tunteita on itselle sopivinta työstää. Minä pyhitin asialle aamut.”
Pienetkin askeleet ovat tärkeitä.
”Liikaa ei pidä haukata kerralla. Viisi minuuttiakin riittää, jos enempää ei pysty.”
Ajatukset voi purkaa monella eri tapaa.
”Luotan konkreettisten keinojen ja suunnitelmallisen työn voimaan. Kirjoita, laula, puhu, tanssi, maalaa – mikä milloinkin tuntuu parhaalta. ”
Loppupäivälle on hyvä kehitellä muuta tekemistä. Vaikka hetki hetkeltä, vaikka vähän väkisin.
”Koko päivää ei saa käyttää tunteissa lillumiseen, sillä sitä ei kukaan kestä, eikä se vie eteenpäin. Järkevä tekeminen vie ajatukset välillä jonnekin ihan muualle.”
|
Kaarisilta Ry:n taidenäyttelyyn Sanomataloon Pamela Mandart tuli vierailemaan jo toistamiseen. ”Taide on suorastaan pelastus. Taiteesta, väreistä ja tekstuureista saa imettyä itseensä elämän voimaa ja energiaa.” Teos etualalalla kuuluu Mielelläni! Huovutettuja ajatuksia - sarjaan. |
Määritä itse itsesi
Oikeusprosessi ja konkurssi pisti Pamela Mandartin elämän ulkoiset puitteet uusiksi. Paluu lapsuudesta tuttuun köyhyyteen on avannut silmät yhteiskunnan epäkohdille.
”Köyhiä leimataan, ihmisiä heitellään luukulta toiselle – ihmisille ei jää edes toivoa.”
Putoaminen yhteiskunnan portailla olisi monelle raskas paikka. Mandartille ulkoisista asioista luopuminen oli lopulta kuitenkin koko prosessin helpoin osuus.
”Olen aina arvostanut henkisiä voimavaroja enemmän kuin materiaa”, Pamela Mandart miettii. ”Köyhäkin voi elää rikasta ja hyvää elämää.”
Vaikka ympäristö ei siihen aina juuri rohkaisekaan.
”Yhteiskunnallinen ilmapiiri Suomessa on aika kireä. Köyhiin ja vaikkapa vanhuksiin suhtaudutaan tylysti. Yksilön kannalta on kuitenkin tärkeää, ettei anna sen määritellä liikaa itseään”, Mandart pohtii.
– Pamela Mandart
Apua kannattaa myös ottaa reilusti vastaan, kun tarve on.
”Aiemmin ajattelin, että kynnys mennä leipäjonoon olisi korkea. Ja olihan se”, Mandart muistelee. ”Heti jonoon astuttuani kuitenkin tajusin, että me kaikki tässä olemme ihmisiä, yksilöllisine tarinoinemme. Ei siinä ollutkaan mitään vaikeaa, vaan jopa jotain lohdullista.”
Pahimpaan ahdinkoon Mandart sai tukea myös kirkon diakoniatyöltä. Kaikesta saamastaan avusta kiitollinen Mandart haluaa antaa apua myös eteenpäin.
”Minulla on nyt mahdollisuus antaa aikaani vapaaehtoistyöhön. Olen tiiviisti mukana Vantaan seurakuntien Yhteinen pöytä -hankkeessa.”
Kiitollisuus nousee esiin tämän tästä.
”Ajattelen, että minulla on mahdollisuuksia vaikka mihin. Voin esimerkiksi kävellä paikasta toiseen ja tuulettaa ajatuksiani, nauttia luonnosta. Minulla on mahdollisuus antaa tilaa asioille ja tehtäville, joihin aiemmin en voinut.”
Kun on kriisissä, myös läheisten merkitys nousee keskiöön.
”Hyvien ystävien tuki kannattelee. Itselleni on ollut arvokasta kokea, ettei kukaan läheiseni kääntänyt minulle missään vaiheessa selkäänsä.”
Mandart ei halunnut puida prosessia tai mustimpia tunteitaan ystäviensä kanssa, vaan haki keskustelua apua ammattilaisen pakeilta.
”En halunnut kaataa sellaista kuormaa ystävien niskaan. Jo se tieto, että nämä ihmiset ovat puolellani ja tukenani, oli riittävää ja merkityksellistä.”
Hyvinvointi nousee sisimmästä
Köyhyyttä pidetään yhtenä merkittävimpänä syrjäytymiseen johtavana tekijänä. Omasta kokemuksestaan Mandartkin tietää, miten helposti köyhä jää neljän seinän sisään.
”Erakoituminen ei kuitenkaan tee kenellekään hyvää”, Mandart muistuttaa. ”Ihminen saa virtaa toisista ihmisistä."
Onneksi on paikkoja, joissa voi vaeltaa vapaasti muiden keskellä ja olla osa joukkoa, vaikka olisi rahaton.
”Ehkä yllättävää, mutta kauppakeskukset voivat olla hyvin virvoittavia paikkoja. Ne ovat helppo tapa päästä ihmisten välittömään läheisyyteen, ilman että kuitenkaan tarvitsee ostaa mitään.”
Mandartille tärkeitä latautumispaikkoja löytyy myös luonnosta ja urbaaneista hiljaisuuden keitaista, kuten kirjastoista ja taidenäyttelyistä. Kaikkein rakkain on Kampin kappeli.
– Pamela Mandart
”Kampin kappeli on minun lohtupaikkani”, Mandart hymyilee. ”Kauppakeskus tuossa vieressä on vireä melukeidas, jossa nautin vilinästä ja ihmisistä. Mutta liiassa hälyssä ja ahtaudessa ihminen alkaa kulua tyhjiin.”
Hiljaisuudessa kaikki kohina vaimenee ja yhteys omaan ääneen löytyy uudelleen.
”Tänne voin tulla huoahtamaan, istahtamaan, hengittämään”, Mandart kertoo. ”Ilman että kukaan kyselee syitä tai motiiveja. Käyn täällä monta kertaa viikossa vain kuuntelemassa hiljaisuutta ja aistimassa kappelin kauneutta.”
Mandart puhuu mielellään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin merkityksestä.
”Omia ongelmiaan on helppo paeta kuka mihinkin, joku turruttaa itseään alkoholilla, toinen vaikka liialla urheilulla.”
Mandart on löytänyt avaimen tasapainosta.
”Ihmisellä on kaksi temppeliä, ruumis ja mieli”, Pamela Mandart pohtii. "Niiden tasapainosta syntyy se sisäinen suojakenttä, joka pitää pystyssä myrskyssäkin."
|
Televisio- ja elokuva-alalle Mandart ei enää aio palata. Luovuus ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään. "Työn alla on jo uusia kirjoja", kirjailija Pamela Mandart kertoo. |
Uusi suunta kiikariin
Pamela Mandart ei usko surkuttelun tai vanhojen vatvomisen voimaan.
”On parempi päättää, että haluaa nähdä mahdollisuudet ja kaiken hyvän, mitä elämässä on”, Mandart neuvoo. ”Ihminen voi olla toisille ihmisille ilon ja toivon apostoli, kaikissa kohtaamisissaan. Sellainen haluan itsekin olla.”
Vankeusaikanaan Mandart viimeisteli pitkään kypsynyttä omaelämänkertansa Vaarallinen elämä. Kun kirja tuli viimein ulos, jäi taakse lähes kymmenen vuotta kestänyt oikeusprosessivaihe seuraamuksineen.
”Olo oli aidosti vapautunut. Olen käsitellyt nyt tämän tarinan ja voin nyt jättää sen taakseni.”
Mitä olet oppinut? Sille kysymykselle Mandart nauraa.
”En oppinut yhtään mitään! En kerta kaikkiaan. Katsos, kun kaikissa elämänvaiheissani olen yrittänyt tehdä parhaani. Niin hyvin kuin milloinkin osasin, välillä onnistuen, välillä en.”
”Eikä se ole muuttunut. Parhaani yritän tehdä vieläkin.”
Pamela Mandart: Vaarallinen elämä (Nemo, 2016)
Apua talouskriisiin
Seurakuntien diakoniatyö tarjoaa sekä taloudellista apua että keskustelutukea. Diakoniatyö palvelee paikallisesti: Helsinki, Espoo, Vantaa.
Maksuton Velkalinja palvelee arkisin kello 10 - 14 numerossa 0800 98009.
Jaa tämä artikkeli: