Marga Härmälä, 81, kasvoi aikuiseksi 1930- ja 1940-lukujen Saksassa.
Kuinka vantaalainen?
25 %
Lyypekkiläis-saksalainen
Synnyin Saksassa, Lyypekissä. Lapsuuteni oli onnellinen. Perheeseeni kuului äiti, isä ja kaksi veljeä. He ovat kaikki jo kuolleet. Olin 10-vuotias, kun sota alkoi. Vuonna 1942 Lyypekin vanhan kaupungin pommituksissa tuhoutui viisi kirkontornia yhden yön aikana. Muistan, millainen näky se oli.
75 %
Vantaalainen
Sain kotiapulaisen paikan Tukholmasta vuonna 1948. Toisessa palveluspaikassa tapasin mieheni. Perhe asui talossa, joka kuului kartanolle, jossa mieheni oli tilanhoitajana. Leivoin kookoskakkuja. Hän haistoi niiden tuoksun. Siitä se lähti.
En koe olevani ruotsalainen, vaikka elämäni tärkeimmät asiat tapahtuivat Ruotsissa. Menimme kihloihin ja naimisiin, ja kaksi poikaamme syntyivät. Vuonna 1956 muutimme Suomeen. Ensin Espooseen ja sieltä Vantaalle Västerkullan kartanolle, jossa mieheni työskenteli eläkeikään saakka. Itse ehdin työskennellä muun muassa Säästöpankissa ja koulun kanslistina.
Nyt asumme Tikkurilassa kerrostaloasunnossa, jossa olen alkanut kirjoittaa omaa historiaani lapsille ja lapsenlapsille.
Jaa tämä artikkeli: