Avun tarpeessa. Kuuden lapsen yksinhuoltajaäidillä Ndembane Dioufilla ei ole ketään, joka auttaisi ruokkimaan perheen kun ruoka loppuu kuukauden päästä. Kuvaushetkellä hän ei vielä tiedä, että hänen perheensä on valittu kirkon hätäapua saavien joukkoon.
Kuivuus kuihdutti sadon Länsi-Afrikassa
Luterilainen kirkko vie hätäapua köyhimmille.
Teksti ja kuva
Sari Lehtelä / Suomen Lähetysseura
Normaalisti Ndembane Dioufin perhe saa ruokansa ja elantonsa maanviljelyksestä. Viime kasvukaudella sateita ei kylvön jälkeen juurikaan tullut ja hirssisato jäi hyvin pieneksi. Perheellä ei ole lähisukulaisia tai muita tukijoita. Elämä oli rankkaa jo ennen kuivuutta ja sereerileskellä on ollut varaa lähettää kouluun vain yksi lapsistaan.
Nyt Ndembane Dioufilla on kuitenkin toivoa. Kylän johtohenkilöt imaami, katekeetta eli seurakunnan opettaja ja kyläpäällikkö ovat yhdessä valinneet hänen perheensä niiden avunsaajien joukkoon, joille Senegalin luterilainen kirkko toimittaa hätäapua.
Kirkon hätäaputyön paikallinen kahden hengen tiimi on juuri käynyt hänen luonaan kyselemässä, minkälaista apua perhe tarvitsee. Ruuan lisäksi tarvitaan siemenviljaa.
Koko kylä toivoo Ndembane Dioufin ohella, että sateita tulisi riittävästi viimeistään heinäkuussa ja sadonkorjuuseen päästäisiin loka-marraskuussa. Siihen asti pitäisi jollain tavalla elää ja saada voimaa kesän peltotöihin.
Kyläläiset saavat toimeentulonsa hirssin, maissin, riisin ja pähkinöiden viljelystä sekä kotieläinten kasvatuksesta. Dioufilla on kaksi porsasta.
Ndembane Dioufin lisäksi kyläjohto on valinnut avunsaajaksi toisen lesken. Kysyn johtajilta ihmeissäni, eikö 780 talouden kylässä tosiaan ole muita avuntarvitsijoita. Olen juuri kurkistanut yhteen kylän viljavarastoista, joka on aivan tyhjä. Mistä ihmiset saavat ruokansa?
– Kyllä syömme hirssiä kaksi tai kolme kertaa päivässä, vakuuttavat imaami Ablaye Ndiogoy Faye ja katekeetta Gregoire Kalin .
– Nämä kaksi naista perheineen ovat kylässämme kaikkein heikoimmilla. Meillä muilla on kuitenkin jonkin verran syötävää. Tiedämme, että monissa muissa lähikylissä asiat ovat paljon huonommin ja avuntarvitsijoita enemmän.
Miltä Ndembane Dioufin tulevaisuus näyttää?
– Hän on terve ja pärjää hätäavun turvin, jos sateita saadaan ja seuraava satokausi onnistuu. Kriittisin aika on syys-lokakuussa ennen satoa.
– Mutta jos sateita ei tule, edessä on katastrofi, sanoo Suomen Lähetysseuran Senegalin kehitysyhteistyökoordinaattori Tiina Tuominen .
Nälkä uhkaa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n mukaan Senegalissa 850 000 ihmistä. Sato oli noin neljänneksen normaalia huonompi, mutta joillakin alueilla sato menetettiin lähes kokonaan.
Apua alueelle toimittavat monet kansainväliset auttajat, kuten YK:n ruoka-ohjelma, World Vision sekä Punaisen Ristin ja Punaisen puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto.
– Tapasin perheitä, joissa satoa ei ole saatu lainkaan eikä ruokaa ole yhtään varastossa, sanoo kuivuusalueelta juuri palannut pastori Pierre Thiam , joka on Senegalin luterilaisen kirkon kehitysosaston ja katastrofityön johtaja.
Runsaan 12 miljoonan asukkaan Senegal on 95-prosenttisesti muslimimaa. Pieni luterilainen kirkko voi auttaa vain pientä osaa ruokakriisin uhreista. Kirkko jakaa hätäapua Fatickin alueella maan keskiosassa, jossa kirkko muutenkin toimii. Thiamin mukaan alueella asuu noin 20 000 ihmistä, joista puolet tarvitsee apua.
– Yksin emme kriisityöstä selviytyisi, mutta saamme apua naapurimaasta Mauritaniasta, jossa Luterilainen maailmanliitto toimii. Se otti Senegalin osaksi hätäapuohjelmaansa. Opimme samalla, kuinka varautua katastrofeihin jatkossa, Thiam sanoo.
Pierre Thiam toivoo muiden senegalilaisten tavoin paljon Senegalin uudelta presidentiltä ja hallitukselta, joka aloitti työnsä huhtikuun alussa.
– Presidentti on jo laskenut peruselintarvikkeiden, kuten riisin, sokerin ja öljyn hintoja, niin kuin hän kampanjassaan lupasi.
Koko Sahelin alueella Länsi-Afrikassa ruokakriisi uhkaa jopa 16 miljoonaa ihmistä. Kuivuuden lisäksi tilannetta pahentavat viljan hinnan nousu, köyhyys, aavikoituminen ja väestönsiirrot.
Senegalissa on takana seitsemän runsassateista vuotta. Jotkut ilmastoasiantuntijat arvelevat, että pahimmillaan viime vuosi on alkua kuivuusjaksolle, joka saattaa jatkua Länsi-Afrikassa jopa vuosia. Kaiken takana kummittelee ilmastomuutos.
Suomen Lähetysseura on avustanut 100 000 eurolla Senegalin kuivuudesta kärsiviä. Avun jakelun hoitaa Senegalin luterilainen kirkko. Lisäksi Lähetysseura on myöntänyt 150 000 euroa nälkäapua Luterilaisen maailmanliiton Mauritanian maaohjelmalle. Lähetysseuran katastrofirahastoon voi lahjoittaa edelleen tilisiirtona IBAN: FI38 8000 1400 1611 30, BIC: DABAFIHH,
viesti: AUTA tai verkossa:
www.mission.fi/katastrofikerays.
Jaa tämä artikkeli: