Kuka arvostaisi viljelijän työtä?
Onko kukaan ajatellut viljelijää, joka suurella työllä, vaivalla ja rakkaudella istuttaa siemeniä maahan odottaen ja toivoen, että ilmat suosisivat viljelyä, että sato olisi runsas? Viljelijää, joka uupumatta tähyilee taivaalle välillä sateen ja toisinaan auringon toivossa, jotta hän voisi elättää perheensä ja ruokkia tuhansia suita. Viljelijän ja yleensä maataloudesta elantonsa saavan ihmisen työ ei nimittäin näy tavalliselle kuluttajalle.
Kaikki ruoat, jotka kaupassa myydään, ovat jonkun viljelijän tuottamia. Joku on valvonut öitä navetassa lehmien poikiessa tai sairastellessa. Ilman näitä uupumattomia viljelijöitä sekä maidon- ja lihantuottajia näkisimme nälkää. Ilman heitä ei kaupoissamme ruokaa näkyisi.
Ruoan ketju pellolta ja navetasta pöytään on pitkä ja monivaiheinen. Monelle maataloudesta elantonsa saavalle se on myös raskas monine EU:n tukiviidakkoineen ja papereiden täyttämisten kanssa. Välikäsien kautta valmistetaan maatalouden tuotteet erilaisiksi tuotteiksi, joita kaupan hyllyt notkuvat. On lukuisa määrä erilaisia maitotuotteita, monenlaisia jauhoja ja eri tavoin viljeltyjä juureksia, vihanneksia ja hedelmiä, valmisruokia unohtamatta. Kauppojen hyllyt pursuavat mitä ihmeellisimpiä tuotteita, kaikkia emme edes tarvitse.
Ja mitä tekee kauppias, kun kaikki syötävä ei menekään kaupaksi? Se ei millään muotoa ole edes mahdollista, koska tuotevalikoima on niin laaja. Osa kauppiaista heittää suurella vaivalla tehdyn työn tulokset, vielä syötävän ruoan, surutta biojätteisiin tai roskiin. Kaikki me tiedämme, ettei tällainen toiminta ole millään muotoa järjellistä, eikä tuotantoeläimeksi kasvatettavan eläimen elämän kunnioittamista. Jos nämä eläimet voisivat puhua, mitä he meille kertoisivat?
Puhumattakaan siitä mikä vaikutus biojätteellä on muiden palavien jätteiden seassa, vai minne joutuvat ne biojätteet jotka pakkauksineen päivineen laitetaan biojätteisiin? Saisivat edes kaupan pienipalkkaiset työntekijät valita itselleen ylijäämäruokaa! En olisi siitä heille kateellinen!
Sain tietooni, että joissain kunnissa seurakunnat ovat ottaneet poisheitettävän ruoan keräämisen kontolleen ja jakavat sen niitä tarvitseville. Näin nämä seurakunnat myös säästävät, kun ei tarvitse jakaa 30 euron ruokakuponkeja niitä tarvitseville.
Birgitta Wulf-Luhtanen
Kemiönsaari
Jaa tämä artikkeli: