Maallikko puheenjohtajaksi. Anne Lindell valittiin Oulunkylän seurakunnan seurakuntaneuvoston puheenjohtajaksi. Kirkkoherra Ulla Kosonen on ollut tyytyväinen järjestelyyn. Kuva: Sirpa Päivinen
Kuka johtaa puhetta seurakuntaneuvostossa?
Neljässä helsinkiläisessä seurakunnassa kokeillaan seurakunta-neuvoston maallikkopuheenjohtajuutta.
Viime syksyn seurakuntavaaleissa valitut seurakuntaneuvostot ovat aloittaneet työnsä vuoden alussa. Perinteisesti neuvostoja johtaa kirkkoherra, mutta Helsingin 18 seurakunnasta neljässä eli Malmilla, Oulunkylässä, Herttoniemessä ja Pakilassa puheenjohtajana toimii luottamusmies. Lisäksi Munkkiniemessä puheenjohtajana toimii tällä hetkellä varapuheenjohtaja kirkkoherran ollessa tilapäisesti estyneenä.
Seurakuntaneuvostojen johtaminen on herättänyt ajoittain kiihkeääkin keskustelua. Kirkkolain mukaan seurakunnan toimintaa, taloutta ja hallintoa yleisesti johtavan ja sitä edustavan seurakuntaneuvoston puheenjohtajana on kirkkoherra.
Kirkkojärjestys mahdollistaa sen, että puheenjohtajaksi voidaan valita myös varapuheenjohtajana oleva maallikko, jos kirkkoherra hyväksyy ratkaisun, neuvoston enemmistö niin päättää ja varapuheenjohtaja itse suostuu tehtävään. Useissa Helsingin seurakunnissa tämä mahdollisuus on ollut kauden alkajaisiksi esillä, mutta kirkkoherrojen mukaan kiinnostusta maallikkopuheenjohtajuuteen on ollut vähän ja kirkkoherran puheenjohtajuus on nähty tarkoituksenmukaiseksi.
Kirkkoherran eli palkatun virkamiehen ja kokousten esittelijän toimiminen seurakuntaneuvoston puheenjohtajana on esimerkiksi yhdistysten tai osakeyhtiöiden hallituksiin verrattuna erikoinen ratkaisu. Kirkkolain mukaan puheenjohtajan toimivaltaan kuuluu käytännössä vain kokousten johtaminen, mutta ei nimenkirjoitusoikeutta eikä vastaavia valtaoikeuksia.
Tällä hallintorakenteella on historialliset juuret ja sitä on myös perusteltu hengellisellä johtajuudella. Myös piispainkokous kannattaa sitä, että neuvostoja johtavat jatkossakin ensisijaisesti kirkkoherrat.
Toisaalta kirkon uudistumista ja maallikoiden roolin kasvattamista ajavat aktiivit katsovat, että kirkossakin olisi aika siirtyä yhteiskunnassa yleisesti toteutettavaan vallan ja vastuun jakoon ja että pappien valtaa on syytä karsia.
– Kirkon on kehityttävä demokraattisemmaksi ja avoimemmaksi ja sen on näytettävä jäsentensä kasvoja. Uskon, että tähän suuntaan ollaan myös menossa, toteaa Katri Korolainen, joka edustaa Tulkaa kaikki -liikettä Kallion seurakuntaneuvostossa, Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa ja kirkolliskokouksessa.
Korolaisen edustamalla ryhmällä on enemmistö Kallion seurakuntaneuvostossa, mutta he päättivät olla haastamatta kirkkoherraa puheenjohtajuusasiassa. Kirkkoherra Teemu Laajasalo olisi ollut valmis keskustelemaan puheenjohtajuuden siirrosta maallikolle, jos neuvosto olisi ollut yksimielisesti sen kannalla. Seurakuntaneuvostossa vähemmistönä oleva Sanasta elämään -ryhmä kannatti kirkkoherran puheenjohtajuutta.
Oulunkylässä tilanne ratkaistiin toisin. Vasta valittu seurakuntaneuvosto päätti lähestyä kirkkoherra Ulla Kososta ehdotuksella, että maallikko valittaisiin puheenjohtajaksi. Kosonen suostui, kun neuvosto oli kannassaan yksimielinen. Puheenjohtajaksi valittiin neuvoston pitkäaikainen, kokenut jäsen Anne Lindell.
– Kahden vuoden takaisissa kirkkoherranvaaleissa tästä tuli jo puhetta. Kun silloin lupasin olla tälle vaihtoehdolle avoin, nyt oli aika lunastaa lupaus, Lindell sanoo.
Oulunkylässä on nyt takana kaksi kokousta, joissa puheenjohtajan nuijaa on heiluttanut Lindell. Sekä hän että Ulla Kosonen vakuuttavat tyytyväisyyttään.
– Toimimme työparina ja valmistelemme kokoukset yhdessä Ullan kanssa, Anne Lindell kertoo.
Monissa seurakunnissa kirkkoherra-puheenjohtajan valmistelutyötä on tukemassa luottamusmiehistä koostuva työvaliokunta.
Jaa tämä artikkeli: