Arkkipiispa Paarma johtaa puhetta kirkolliskokouksessa. Kuva: Timo Merenlahti
Kuka käyttää valtaa kirkossa?
Kyselykierros kirkolliskokousedustajien parissa osoittaa, että valta on kirkossa hajallaan.
Turkussa viime viikolla kokoontuneessa kirkolliskokouksessa käsiteltiin Aulis Mölsän aloitetta, jonka mukaan arkkipiispasta olisi tehtävä koko kirkon johtaja. Ehdotuksen mukaan hänellä ei olisi enää omaa hiippakuntaa. Arkkipiispan valinta uudistettaisiin niin, että kaikkien hiippakuntien edustajat pääsisivät vaikuttamaan hänen valintaansa.
Kirkon kanta näyttäytyy Mölsän mukaan julkisuudessa liian ristiriitaisena. Hän haluaa kirkkoon arvojohtajan.
–Hänen tulisi osoittaa kirkon kanta erityisesti oppiin ja arvoihin liittyvissä kysymyksissä. Kirkon ääntä käyttelee nyt mediassa kuka milloinkin, Mölsä sanoo. Hän kantaa huolta siitä, että raamatuntulkinnasta on monenlaista näkemystä. Mölsän mukaan johtajan tulisi pitäytyä Raamattuun:
– Raamattua ei saa tulkita.
Piispat käyttävät valtaa myös pimennossa
Sami Ojalan mukaan piispat käyttävät kirkossa sekä virallista että epävirallista valtaa. Esimerkiksi kirkolliskokouksessa piispat kuuluvat puhemiesneuvostoon ja johtavat valiokuntia, joissa asioita valmistellaan täysistuntoon päätettäväksi.
– Piispojen käyttämä valta on usein pimennossa. Tämä ei välttämättä aina ole vain kielteistä, sillä johtajuuteen kuuluu vaikuttaminen myös epävirallisissa yhteyksissä, Ojala sanoo.
Kommentti
Jaloillaan äänestävät käyttävät valtaa
Kun on kyse kirkollisesta vallasta, ei sovi unohtaa kirkon jäseniä. Jäsenten ääni kuului kirkolliskokouksessa muun muassa kummialoitteissa: yksi kummi riittäköön, kun kahta kirkkoon kuuluvaa kummia ei tahdo löytyä. Kirkkoherranvaalin kansanvaltaisuutta puolestaan pidettiin kyseenalaisena, kun äänioikeutetut eivät käytä ääntään. Edustajien puheissa kysyttiin huolestuneena, onko varmasti tehty kaikki jäsenten tavoittamiseksi.
Valta on kansalla. Kun kansa äänestää vain jaloillaan, kirkolliskokouksessa älähdetään.
Tommi Sarlin
Millaista valtaa edustaja Ojala käyttää?
– Käytän yhtä ääntä. Kun täällä esimerkiksi valittiin kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajaksi ja kirkkoneuvokseksi lääninrovasti Pekka Huokuna, en ennakkoon tiennyt ehdokkaista kuin nimet, iät ja tittelit.
Myös lasta olisi kuultava
Hans Tuominen kantaa huolta lapsista, joilla kirkossa on valtaa ehkä kaikkein vähiten. Hän ja kuusitoista muuta edustajaa ovat esittäneet, että olisi tutkittava, miten lasten oikeudet toteutuvat kirkossa. Pitäisi laatia ohjeet siitä, kuinka lapsen etu otetaan huomioon häneen vaikuttavissa päätöksissä. Kirkkolakiin tulisi saada tarvittavat muutokset, jotta lasten etu toteutuisi paremmin.
– Konkreettinen esimerkki lapsen näkökulman huomioon ottamisesta on rakentaminen. Kuinka paljon asioita katsotaan pienen ihmisen näkökulmasta? Tuominen kysyy.
Espoon seurakunnissa on meneillään pilottihanke, jolla parannetaan lasten oikeuksia ja lapsivaikutusten arviointia kirkossa. Arviointi kattaa kaikki lapsiin vaikuttavat päätökset seurakunnissa ja arjen toiminnassa. Keskeistä on myös lasten kuuleminen heitä koskevissa päätöksissä.
Jaa tämä artikkeli: