Kuka minussa puhuu?
Kuuletko? Sisimmästäsi nouseva, varovainen ja hento viesti voi vahingossa tallautua kovien, opittujen äänten alle. Itsetuntemuksen syventäminen voi olla hankalaa ulkoapäin ohjautuvassa arjessa.

Kuuletko? Sisimmästäsi nouseva, varovainen ja hento viesti voi vahingossa tallautua kovien, opittujen äänten alle. Itsetuntemuksen syventäminen voi olla hankalaa ulkoapäin ohjautuvassa arjessa.

Kuka minussa puhuu?

Tärkeissä päätöksissä oikea vastaus löytyy sisimmästä, ei vain ulkoisista ohjeista tai olosuhteista.

Teksti Minna-Sisko Mäkinen
Kuva Esko Jämsä

Pitäisi tehdä päätös, mutta mistä löytää siihen viisautta? Pitäisi valita monesta vaihtoehdosta se, joka olisi lähinnä ominta itseä ja toimisi. Elämä odottaa ratkaisuja, isoja ja pieniä, mutta kuka niissä neuvoo? Keneltä voisi kysyä? Mielipiteitä on yhtä paljon kuin vastaajiakin.

Kuuntele sisäistä ääntäsi. Googlettaminen tuottaa alle sekunnissa 14 200 tulosta, jotka osoittavat, että aiheen ympärillä keskustellaan ja pohditaan. Ulkoisten neuvojen ja järjen äänen rinnalla viisautta etsitään herättelemällä tai vahvistamalla omaa sisäistä ääntä. Monilla on kokemusta siitä, miten jokin pieni ääni tai tunne on saattanut myös aivan intuitiivisesti ohjata eteenpäin jossain tilanteessa.

Erilaisten astrologisten ja horoskooppisivujen lisäksi sisäisen tiedon maailma puhuttaa netissä myös työelämässä paikkaansa etsiviä, laihduttajia, urheilijoita, rakkausongelmissa painivia tai yleensä rohkeutta ja tasapainoa kaipaavia.

Sisäinen ääni on kuin merkkivalo, joka viime kädessä tietää, miten kannattaa toimia ja mihin ohjautua. Sen kuuleminen ja tunnistaminen ratkaisee lopulta, mikä käsillä olevista vaihtoehdoista on oikea.

Sisäisellä äänellä on monta nimeä: intuitio, vaisto, kuudes aisti, vahva tunne, sisäinen ohjaus. Jokainen kertoo omaa kieltään siitä, että ihmisessä on monta selittämätöntä tasoa.

Raamatun teksteissä ruumis, sielu, henki ja sydän vilahtelevat keskenään toisiinsa sulautuen. Nekin ovat kuin päällekkäisiä tasoja, joista erityisesti sydän tuntuu kuvaavan kaikkea ei-näkyvää ruumiissa. Sydän on kuin keskus, josta lähtee koko elämä, myös se ääni, joka antaa elämälle valon.

Setä Jumala, täällä Anna -kirjassa kerrotaan kahdeksanvuotiaana kuolleen Anna-tytön elämäntarinaa. Annan elämänfilosofia tekee hänestä pienen teologin ja runoilijan, joka kuvailee osuvasti kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa, myös Jumalaa ja ihmistä.

Annalle ihminen on todellinen vain, jos hänen sisäpuolensa on näkyvissä. Useimmista ihmisistä näkyy kuitenkin vain ulkopuoli. Totuus on sisäpuolella. ”Käännä se ensin nurin, sitten ylösalaisin, vaihda sitten etupuoli ja takapuoli ja sitten vasen ja oikea, ja sitten katso sitä hyvin tarkkaan”, on Annan ohje.

Sisäisen äänen kuuleminen saattaa vaatia samanlaisia toimenpiteitä. Varovaisen, hennon viestin voi helposti tallata muiden äänien alle. Sisimmästä voi vahvimpana nousta esiin muita, opittuja, kovia ääniä, jotka ovat kuin elämän aikana mielen kovalevylle ohjelmoituja toimintamalleja ja uskomuksia. Itsetuntemuksen syventäminen ja sisäisen rauhan löytäminen tuntuu joskus olevan kovin kaukana kiireisestä ja ulkoapäin ohjautuvasta arjesta.

Kristitty etsii sydämestään Jumalan ääntä. Raamatun mukaan sydän on Jumalan kohtaamisen paikka, ihmisen syvin ja herkin alue. Jumala voi missä ja milloin tahansa puhua ihmisen sydämeen neuvoen, rohkaisten ja lohduttaen. Silloin Jumalan puheesta tulee se sisäinen ääni, joka ohjaa kyselevää ihmistä eteenpäin. Enää ei ole kyse siitä, miten löydän oman sisäisen ääneni, vaan siitä, miten opin kuulemaan sisimmässäni Jumalan äänen. Se ääni ei koskaan ohjaa väärään.

”Keskusteluyhteys olemassaolon sydämen kanssa on mahdollista myös syvimmän yksinäisyyden hetkellä”, kirjoittaa Terho Pursiainen kirjassaan Syvyys syvyydelle. ”Uskossa ei ole kyse siitä mitä minussa, edes minun sisimmässäni on, vaan kyse on olemassaolon rakastavan sydämen kohtaamisesta niin, että kuullaan repliikki ja sanotaan vastarepliikki.” Pursiaisen kokemuksen mukaan Jumala lähestyi häntä ja puuttui hänen elämäänsä niin, että rukouksesta syntyi dialogia ja Jumalan sisäisestä puheesta tuli totta.

Jumalan äänen kuuleminen on samalla sekä yksinkertaista että äärimmäisen vaikeaa. Pursiainen kirjoittaa, miten helppoa ihmisen on myös pettää itseään ja erehtyä kuulemaan Jumala siellä, missä puhuu vain oma kekseliäs alitajunta.

On hetkiä, jolloin ihminen tietää puhuvansa elävän Jumalan kanssa. Tällaisen hetken ihminen voi kokea niin vahvana, että se muuttaa hänen elämänsä suunnitelmia ja valintoja. Jumalan puheen ja läsnäolon voi kokea eri tavoin: metsän hiljaisuudessa, veden liplatuksessa, toisten ihmisten kautta tai lukemalla Raamattua avoimin mielin, rukoillen ja kysellen.

Oleellisinta hengellisessä elämässä on etsiä Jumalan läsnäoloa tavallisen arjen keskellä. Kuten Veli Laurentius toteaa kirjassa Jumalan läsnäolon harjoitus, on virheellistä ajatella, että meidän olisi hylättävä keskusteleminen Jumalan kanssa voidaksemme hoitaa arkisia askareitamme. Jumala on läsnä jokaisessa hetkessä.

Kun sydän on löytänyt yhteyden Jumalaan, hänen äänensä voi tavoittaa missä tahansa. Kenties ei selvinä sanoina, vaan läsnäolona ja sisäisenä rauhana.

Jaa tämä artikkeli: