Kuka on feministin lähimmäinen?

Kuka on feministin lähimmäinen?

"Lähimmäinen on englanniksi naapuri, neighbour. Minulle lähimmäisiä ovat ihmiset, jotka elävät kanssani tässä kaupungissa, maassa ja maapallolla.

En kuulu kirkkoon, mutta Raamatun käsky ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’ on minusta jalo. Mitä läheisempi ihminen on kyseessä, sitä enemmän yritän toteuttaa ohjetta. Se sopii ystävyyteen kuvassa olevan feministiaktivistin Tanja Auvisen kanssa.

Yritän suhtautua muihin arjessa solidaarisesti. Tuntuu turhan raamatulliselta, että kaikkia naapureita pitäisi rakastaa saman verran kuin itseään. Rakastamme itseämme aika paljon.

Naapurini löydettiin keväällä kuolleena hajun perusteella. Se pysäytti. Tervehdin aina miehen kanssa ja huomasin, kun hänellä alkoi mennä huonosti. Hän hengaili usein kulmilla humalassa.

Mietin silloin, voisinko auttaa miestä jotenkin. En kuitenkaan tehnyt mitään, koska se olisi tuntunut niin tungettelevalta. Sitten naapuria ei enää näkynyt.

Millaisessa yhteisössä oikein elämme, kun vieraan lähestyminen on näin vaikeaa? Helsingissä asuu paljon yksinäisiä, joiden seurana on lähinnä televisio.

Asun itsekin yksin. Kuulun ihmisiin, jotka haluavat ympärilleen muunlaisen yhteisön kuin perinteisen ydinperheen.

Minulla on Sunnuntaiperhe, jota tapaan viikonloppuisin mökeillä ja illallisilla. Ystävien verkosto muodostui yhteisten päivällisten ympärille viitisen vuotta sitten, kun kaipasimme yhteisöllisyyttä.

Sunnuntaiperhe on kasvanut lapsilla ja puolisoilla kuten perheillä on tapana. Meitä on jo parikymmentä.

Yhteiskunta muodostuu ihmisistä, joiden tulisi olla toisilleen lähimmäisiä. En voi olettaa, että toinen muistuttaisi minua tai tekisi samanlaisia valintoja, mutta hän on silti lähimmäinen.

Lähimmäisyys on kuitenkin murtunut viime vuosina. Suomeen on noussut liikkeitä, joissa esimerkiksi maahanmuuttajia ei nähdä ihmisinä.

Myös pakolaispolitiikka voi olla toisten epäinhimillistämistä. On pohdittu, pitäisikö Suomeen ottaa erityisesti kristittyjä pakolaisia. Minusta pitää kantaa vastuuta ihmisistä, joilla on hätä.

Toisen ihmisyys voi jäädä näkemättä myös seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen vuoksi. Suomessa on syvään juurtunutta naisvihaa, josta naisiin kohdistuva väkivalta on isoin esimerkki. Keväällä julkaistussa tutkimuksessa Suomi oli naisille Euroopan Unionin toiseksi väkivaltaisin maa.

Kaikilla on ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan. Itseni on vaikea ymmärtää syvästi seksististä tai rasistista ihmistä. Silloin kuvittelen hänet lapsena, mikä auttaa näkemään hänet kokonaisena ihmisenä, jolla on todennäköisesti herkätkin puolensa. Ihminen on enemmän kuin mielipiteensä.

Feminismi on minulle lähimmäisenrakkautta. Siihen kuuluu ihmisten näkeminen yhdenvertaisina. Ihmiset sukupuolen mukaan erotteleva yhteiskunta on vahingollinen kaikille, vaikka se sortaa erityisesti naisia.

Äänestimme Naisasialiitto Unionissa keväällä jäsenyytemme avaamisesta miehille. Se ei mennyt vielä läpi, mutta ehkä aika on pian kypsä muutokselle.

Unioni perustettiin vuonna 1892. Jo silloin korostettiin, että naiskysymys on koko ihmiskunnan kysymys. Toivon, että feminismistä kasvaa iso kansanliike, johon kaikki tulevat mukaan.”

Pihla Tiihonen

Katju Aro on Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja ja graafinen suunnittelija.
Juttu aloittaa kesäsarjan, jossa eri aloilla vaikuttavat ihmiset kertovat, mitä jokin kristinuskon peruskäsite merkitsee heille.

Jaa tämä artikkeli: