Kuka on Helsingin seuraava piispa?
Helsingin piispaksi on tarjolla viisi ehdokasta.
Kysymykset:
1. Pitäisikö kirkon luoda toimituskaava parisuhteen rekisteröineiden siunaamiseen?
2. Mitä haluat muuttaa kirkossa?
3. Miksi juuri sinä olisit hyvä piispa?
4. Miten hoidat älyäsi?
5. Kolme suurinta katsomuksellista vaikuttajaasi?
6. Missä kolmessa asiassa aiot piispana käyttää valtaasi mielipidevaikuttajana?
7. Millaista kristillisyyttä vastustat?
8. Mikä kohta kristinuskossa on sinulle vaikeinta?
Irja Askola, 57, Espoon hiippakunnan hiippakuntasihteeri.
1. – Mielellään. Nykyisessä tilanteessa olisi kuitenkin parasta, jottei kaikkia pappeja velvoitettaisi siihen virkatehtävänä vaan piispat antaisivat ohjeen siitä, että pappi saa siunata rekisteröidyn parisuhteen solmineen parin.
2. – Kirkkoon pitäisi saada kevyempää hallintoa, jotta työntekijät voisivat keskittyä kutsumukseensa. Seurakunnan jäsenten vastuuta pitäisi lisätä ja arjen kutsumusta arvostaa: kirkon jäsenyys ei ole vain kirkon tilaisuuksiin osallistumista. Voisimme katsoa rohkeammin tulevaisuuteen ja perustaa esimerkiksi ajatushautomoita.
3. – Työkokemukseni luo pohjaa piispan monipuolisten tehtävien hoidolle. Työvuoteni ekumenian parissa ulkomailla ovat opettaneet tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja kasvattaneet vuorovaikutuskykyjäni. Sitoutumiseni kirkon työhön ja halukkuuteni kirkon toiminnan kehittämiseen ovat osa identiteettiäni.
4. – Kiinnostumalla ihmisistä ja ilmiöistä. Pohdin asioita erilaisten ihmisten kanssa. Älyn vitamiinia minulle ovat myös taide-elämykset ja iloinen nauru.
5. – Anna-Maija Raittila, Dorothee Sölle ja Lauritsalan seurakunta kaikkinensa lapsuus- ja nuoruusvuosinani.
6. – Vastustaisin sosiaalista eriarvoistumista. Arvostaisin tavallisen ihmisen kokemusta. Puhuisin välittämisen puolesta. Sinänsä yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei enää ole julkilausumien tuottamista vaan kosketuspintojen luomista eri ryhmien välillä. Seurakunnan työntekijöillä on tähän hyvät edellytykset.
7. – Sellaista, jossa oman uskontulkinnan nimissä tuomitaan toinen ihminen. Sellaista, jossa usko ja kirkon rikkaudet varataan vain itsensä kaltaisille. Sellaista, jossa usko on vain sanoja, ei tekoja ja asenteita.
8. – Helvetti.
Leo Glad, 56, Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra.
1. – Jos hyväksymme parisuhteen rekisteröinnin, ei minusta ole estettä myöskään toimituskaavan laatimiselle. Ei riitä, että pysyy asiassa, täytyy pysyä myös ihmisessä.
2. – Haluan rakentaa kirkkoa, joka kasvaa ja ohjautuu alhaalta. Toivoisin, että seurakuntalaiset eivät olisi vain työn kohteita vaan sen varsinaisia tekijöitä. Kirkon tulisi olla kaikille avoin yhteisö.
3. – Olen rohkea ja kuunteleva. Minulla on pitkä ruohonjuuritason kokemus ja olen myös laaja-alainen tutkija. Olen helsinkiläinen, jolla pitkä kansainvälinen kokemus.
4. – Seuraan viimeaikaisinta tutkimusta ja luen muutaman kirjan viikossa etsien uusia ideoita. Teen tutkimusta parhaillani siitä, miksi ihmiset eroavat kirkosta ja osallistuvat vain vähän kirkon toimintaan. Soittaminen luo vastapainoa työlle. Kuuntelen ja keskustelen.
5. – Martin Luther King, Dietrich Bonhoeffer ja Simone Weil.
6. – Ensinnäkin haluan vaikuttaa kirkon rooliin yhteiskunnassa sekä julkiseen kuvaan nyt ja tulevaisuudessa. Haluaisin, että kaikki voisivat sanoa: ”Tämä on minun kirkkoni, tähän haluan kuulua”.
Toiseksi haluan rohkaista avoimeen vuoropuheluun ihmisten ja yhteiskunnan kanssa uskollisena historialle ja tulevaisuudelle. Kirkon tulee olla rohkeasti Kristus-keskeinen, se luo avoimuutta ja yhteyttä.
Kolmanneksi haluan tukea seurakuntia niiden etsiessä uusia toimintamalleja, jotta ne voisivat vastata erilaisten ihmisten tarpeisiin.
7. – Jokaisella on oikeus elä kristittynä itselleen luontevalla tavalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää kristittynä.
8. – Kristinusko on ytimeltään usko, ihmisen suhde Jumalaan. Kaikki muu on sen selitystä, kuvausta ja analyysiä – uskontoa. Helposti käy niin, että allamme uskoa tähän omaan selitykseemme eli omaan uskoomme. Tärkein ja vähemmän tärkeä menevät sekaisin. Uskontohan on vain uskon kieli.
Matti Poutiainen, 54, Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra, tuomiorovasti.
1. – Rekisteröityjen parisuhteiden kohdalla tulisi edetä piispainkokouksen linjoilla kehittäen rekisteröidyssä parisuhteessa eläviä tukevaa rukoushetkeä.
2. – Kirkko on hoitanut perustehtävänsä hyvin ja on luotettava tähän työhön. Jäsenille on avattava ovet osallistumiseen ja vastuun kantamiseen. Erilaisille ihmiselle on tarjottava paikka keskusteluun, rukoukseen ja hyvän tekemiseen. Uusia ideoita on kehitettävä. Itse olen ollut mukana kehittämässä muun muassa Agricolaliikettä ja torimessuja.
3. – Haluan antaa käyttöön oman kokemukseni seurakuntatyöstä ja sen johtamisesta. Hallinnollinen kokemukseni on kertynyt seurakuntayhtymästä, kokonaiskirkosta, tuomiokapitulista ja piispan sijaisena. Teologinen asiantuntemukseni on tullut uskon sisällön ja katekismusten tutkimisesta sekä johtamista ja saarnaa käsittelevien julkaisujen toimittamisesta. Minulla on myös kansainvälistä kokemusta.
4. – Luen ja kirjoitan paljon. Pelaan shakkia ja ratkon sudokuja.
5. – Jeesus Nasaretilainen, joka osasi sanoa syvällisiä asioita koskettavalla tavalla. Martti Luther, joka oli lahjomaton armon korostaja. Professori Seppo A. Teinonen, joka opetti minua ajattelemaan analyyttisesti ja puolueettomasti.
6. – Ensiksi niiden puolesta, jotka ovat yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa. Toiseksi haluan tukea kristillistä kasvatusta. Kolmanneksi haluan vaikuttaa siihen, että kirkossa kunnioitettaisiin eri tavoin ajattelevia.
7. – Sellaista, jossa nostetaan itseä toisten yläpuolelle oman uskontulkinnan varjolla.
8. – Jumalan tahdon noudattaminen käytännön elämässä. Se vaatii jatkuvaa painiskelua, anteeksisaamista ja uudelleen aloittamista.
Hannu Vapaavuori, 61, Huopalahden seurakunnan kirkkoherra.
Pitäisikö kirkon luoda toimituskaava parisuhteen rekisteröineiden siunaamiseen?
1. – Pitäisi. Mutta se ei tapahdu tänään eikä huomenna. Toivon kuitenkin, että se tapahtuu pian ja niin, että mahdollisimman moni sen myös ymmärtää eikä vain nielaise sitä.
2. – Kielen. Ihmisten pitää kuulla evankeliumia ”äidinkielellään”, ja kirkon työntekijöiden on opeteltava kuulemaan kansan kieltä. Kirkko on myös liiaksi työntekijöiden kirkko, jossa yleisen pappeuden ajatus on kadotettu.
3. – Minulla on vahva teologinen koulutus ja monipuolinen kokemus seurakuntatyöstä eri tehtävissä. Lisäksi minulla on kokemusta kirkon hallinnosta tuomiokapitulin ja piispainkokouksen jäsenenä. Uskon myös osaavani käyttää monipuolisuuttani hiippakunnan hyväksi.
4. – Luen paljon kaunokirjallisuutta. Viime aikoina lukemistani teologisista kirjoista haluan mainita Jonas Gardellin kirjan Jumalasta sekä Maiju Lehmijoki-Gardnerin Askeettien pidot.
5. – Ratkaisevan sysäyksen teologian opintojen aloittamiseen minulle antoi Lennart Pinomaan toimittama kirjaa Teologia etsii suuntaa, joka käy läpi 1900-luvun teologiaa. Sitä lukiessa vapauduin ajattelemaan, että järki ja ymmärrys ovat Jumalan lahja, eikä älyllisiä haasteita pidä pelätä.
6. – Tasa-arvokysymyksessä ja kirkon imagoon liittyvissä asioissa. Näiden lisäksi haluaisin tuoda esiin ”kirkko kansalle”-ajatusta, että kansalaiset kokisivat kirkon omakseen ja ottaisivat heille kuuluvan aktiivisen roolin kirkon elämässä.
7. – Jäykkää ja oikeassa olevaa, ja jos saan sanoa... niin fundamentalismia. Vastustan sellaista kristillisyyttä, joka kieltää järjen käytön.
8. – Helvetti. Vaikka en minä toisaalta suostu siihenkään, että kaikki pääsevät taivaaseen. Mutta en vain pysty kuvittelemaan, kuka ja missä olosuhteissa joutuisi helvettiin.
Marja Heltelä, 48, Tuomiokirkkoseurakunnan johtava kappalainen
1. – Kyllä, pitäisi. Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisessä jo syntymästä, eikä Jumala luo syntiä.
2. – Johtamiskulttuurin. Seurakuntalaisista löytyy asiantuntijuus, jolle tulee antaa tilaa. Haluan myös avoimuutta päätöksentekoon. Kirkon hallinto ei jäykkyydessään palvele arjen työtä. Siihen pitää tulla muutos.
3. – Tukijoukkoni on sitä mieltä, että olisin hyvä nimenomaan johtajana, koska siihen minulla on koulusta ja siitä minulla on kokemusta. Tunnen myös pääkaupunkiseudun elämää ja ihmisten elämänkysymyksiä hyvin. Mielestäni piispa ei ole vain papiston vaan kaikkien työntekijöiden ja seurakuntalaisten piispa.
4. – Opetan yliopistolla, ja opiskelijoiden kanssa käytyjen keskustelujen vuoksi pysyn vireänä. Lisäksi minulla on aina 3–4 kirjaa yöpöydälläni. Sudokut ovat hyvää aivojumppaa. Käyn myös paljon konserteissa ja muissa kulttuuririennoissa.
5. – Raamattu ja toiseksi Luther, joka uskalsi tulkita sitä rohkeasti. Kolmanneksi tämä aika itsessään ja siinä käytävä keskustelu on merkittävä vaikuttaja, koska siitä nousee se, mihin minun pitää ottaa kantaa.
6. – Siinä, miten Jumalasta puhutaan. Tarvitsemme ymmärrettävää puhetta Jumalasta ja avointa keskustelua uskosta, johon jokainen ihminen uskaltaa ottaa osaa. Haluaisin, että mediassa näkyisi paremmin se, miten kirkko kulkee mukana ihmisten arjessa. Kolmanneksi haluan lisää avoimuutta kysyä ja epäillä, jotta tämän ajan hengelliselle etsinnälle olisi tilaa.
7. – Minua on aina kiinnostanut tosi paljon ihmiset, jotka sanovat, että heillä totuus. Kenelläkään ei ole lopullista totuutta.
8. – Se, että siitä tehdään niin vaikeaa. Jumalan sanoma ihmiselle on hyvin epädogmaattista, mutta me ihmiset teemme siitä niin dogmaattisen, että hukumme tähän. Jumala peittyy opin alle.
Tekstit: Tommi Sarlin ja Juhani Huttunen
Ehdokkaat verkossa:
www.irjaaskola.fi
leoglad.com/
marjaheltela.fi/
koti.mbnet.fi/mattipo/
hannuvapaavuori.fi/
Jaa tämä artikkeli: