Hiljaisuuden tulkki. Anna-Maija Raittila on antanut sanat suomalaiselle hengellisyydelle muun muassa virsikirjan kautta, jonka virsiä hän on sanoittanut ja uudistanut.Kuva: Seppo J.J. Sirkka/Eastpress
Kuka on kukin hengellisyydessä?
Uudet hengelliset vaikutteet ovat vyöryneet luterilaisuuteen toisen maailmansodan jälkeen.
Suomalaiset arvostavat kirkossa ennen muuta demokratiaa, suvaitsevaisuutta ja diakoniaa.
Toinen maailmansota muodostaa taitekohdan, jonka jälkeen suomalainen hengellisyys on alkanut avartua ja avautua.
Asevelipapit korostivat rintamalla sosiaalista vastuuntuntoa ja rinnalla elämistä. Kirkon työ laajeni sodan jälkeen perheneuvontaan ja teollisuustyöhön. Erkki Niinivaara oli asevelipappien kärkimiehiä, jotka tahtoivat tuoda kirkon lähelle ihmisen elämäntilannetta. Asevelipappeihin kuului myös Martti Simojoki, joka myöhemmin arkkipiispana oli voimakas vaikuttaja ja julistaja, jonka Päivän sana -hartauskirjasta on otettu 23 painosta.
Dogmatiikan professori Osmo Tiililä arvosteli asevelipappeja ja kirkkoa maallistumisesta ja sosiaalisen kristillisyyden korostamisesta. Hänestä kirkon päätehtävä oli evankeliumin julistaminen.
Asevelipappien eräänlainen perillinen on Irja Kilpeläinen, joka oli sairaalateologian uranuurtaja. Avioliittoneuvonnan sodan aikana aloittanut Matti Joensuu oli ajatuksineen lähellä Kilpeläistä.
Amerikkalaisvaikutteinen herätyskristillisyys toi sodan jälkeen evankelioimista ja maallikkoaktiivisuutta erityisesti nuorisotyöhön. Herätyskristilliset saarnat olivat voimakkaita ja musiikki vauhdikasta. Urho Muroma oli ratkaisukristillisen liikkeen uranuurtaja, jonka yksinkertainen julistus vetosi joukkoihin. Mauri Tiilikainen edusti amerikkalaisperäistä herätyskristillisyyttä, joka vetosi erityisesti nuoriin. Hän toimi pitkään Kansan Raamattuseuran johtajana. Evankelista-pappi Kalevi Lehtinen on järjestänyt herätyskokouksia aina Uralia myöten.
Vastapainoksi ratkaisukristillisyydelle Jaakko Elenius korosti herännäisjohtajana ja päätoimittajana Jumalan suuruutta mottonaan ”Mikään ei ole niin helppoa kuin taivaaseen pääsy”.
Karismaattinen kristillisyys vahvistui 1950-luvun lopulla ja on yhä näkyvä juonne. Se korostaa suorastaan hurmoksellista hengellistä kokemusta, johon liittyi usein parantamista. Frank Mangs piti suosittuja herätys- ja parannuskokouksia 1940–50-luvulla. Samaan tapaan ovat toimineet myöhemmin muun muassa Pirkko Jalovaara ja Seppo Juntunen.
Kirkon vastuu maailmasta nousi keskusteluun 1960-luvun lopulla. Se on voimistunut uudelleen, kun kirkossa on alettu puhua muun muassa globalisaatiosta ja luomakunnan suojelusta.
Terho Pursiainen on nostanut vahvasti yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä esiin. Uusin testamentti ilmestyi jo 1969, jonka jälkeen Pursiainen on aina etsinyt uusia näkökulmia.
Martti Lindqvist pohti vapaana kirjailijana muun muassa auttamisen etiikkaa ja omaa elämäänsä. Hän vaikuttaa kirjojensa kautta edelleen.
Anna-Maija Raittila toi Taizé-liikeen Suomeen. Hän on antanut sanoituksillaan, runoillaan ja käännöksillään suomalaiselle hengellisyydelle sanat.
Ekumenia on tuonut uusia käytäntöjä, musiikkia ja rukouksia. Kirkot ovat hakeutuneet vuorovaikutukseen toistensa ja muiden uskontojen kanssa.
Anna-Maija Raittila toi Taizé-liikeen Suomeen. Hän on antanut sanoituksillaan, runoillaan ja käännöksillään suomalaiselle hengellisyydelle sanat. Hän on ehkä merkittävin hengellisyyttä muokannut suomalainen sodan jälkeen. Paavo Rissanen toi Suomeen retriittiliikkeen, johon myös Raittila liittyi.
Seppo A. Teinonen avasi käännöksillään mystiikan kirjallisuutta suomalaisille. Dogmatiikan professorina hän on vaikuttanut siihen, miten teologit suhtautuvat katoliseen kirkkoon.
John Vikström oli paitsi yhteiskunnallisen keskustelun myös ekumenian keskeisiä nimiä 1980–90-luvuilla. Arkkipiispa Vikström aikana vuorovaikutus lisääntyi katolisen piispan Paul Verschurenin ja ortodoksisen kirkon piispojen kanssa.
Nykyhetken hengellisiin avartajiin voidaan lukea muun muassa Jaakko Heinimäki, joka on raikastanut hengellisen kirjoittamisen kieltä. Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut kymmeniä kirjoja, joiden runous viehättää. Yhteistyö gospel-muusikko Pekka Simojoen kanssa on luonut pohjaa nuoremmille soittajille.
Juttuun haastateltiin kirkkohistorian professoria Aila Lauhaa, käytännöllisen teologia professoria Heikki Kotilaa, Kotimaan päätoimittajaa Mari Teinilää ja vapaata toimittajaa Sirkku Nyströmiä.
Jaa tämä artikkeli: