Kuka puuttuu, jos esimies kiusaa?
Suomalainen yhteiskunta tuntuu edelleen olevan hyvin hierarkkinen. Esimiehille kumarretaan hattu kourassa, vaikka kohtelu olisi ala-arvoista. Pelolla johtaminen on arkea. Työterveyslaitos sanoo, että yli 100 000 palkansaajaa kokee joka päivä olevansa kiusaamisen kohteena työpaikallaan. Kiusatuksi tuleminen on vakava sosiaalinen konfliktitilanne, joka lisää stressiä ja heikentää hyvinvointia. Työyhteisössä ilmenevä kiusaaminen heijastuu myös sitä havainnoiviin ja työyhteisön toimivuuteen.
Kynnys tarttua tasaveroisten työtovereiden väliseen kiusaamiseen on matalampi. Entä sitten, kun pomo kiusaa? Yhden ihmisen kertoma lytätään, useamman yhteydenotto tulkitaan muutosvastarinnaksi. Kun kiusaaminen ei näyttäydy perinteisillä tavoilla, on tilanteesta vaikea saada otetta. Puuttuu siis todisteita. Miten näytät toteen alistamisen, käskytyksen, ilmaan heitetyt uhkaukset, sen pahan olon ja pelon ilmapiirin, jonka esimies luo? Vedotaan esimiehen direktio-oikeuteen, tämä on hänen työtään.
Ei, esimiehen työtä ei ole antaa mielivaltaisia määräyksiä, valehdella, mustamaalata alaisiaan yhteistyötahoille ja lopuksi uhriutua, kun asioista yritetään puhua rakentavasti yhdessä.
Alaisten tietotaidon kunnioittaminen näkyy arkipäivän kanssakäymisessä, kiinnostuksena perustyötä kohtaan. Ilman ymmärrystä tästä työstä hyvää esimiestyötä ei voi tehdä. Kun tilanne työpaikalla kärjistyy siihen, että esimiestä ei voi lähestyä edes työasioissa ilman todistajaa, on peli menetetty. Työturvallisuuslaki lähtee siitä, että työnantajan on käytettävissä olevin keinoin selvitettävä, jos joku kokee tulleensa kohdelluksi epäasiallisesti. Jos luottamus on menetetty eikä yksikään taho enää reagoi, ei edes usean ihmisen irtisanouduttua, mitä jää jäljelle? Täysin lamaantunut työyhteisö. Milloin saa oikeasti puhua huonosta johtamisesta?
Unelmien työpaikasta painajaisten työpaikaksi
Jaa tämä artikkeli: