Kuka viereesi jää
Meihin ihmisiin on rakennettu tarve hallita elämää. Pidämme terveydestämme mahdollisimman hyvää huolta. Teemme pitkälle meneviä suunnitelmia ja oletamme niiden toteutuvan. Monesti niin käykin.
Mutta kun vakava sairaus yllättää, kipu ylittää sietokyvyn ja tulevaisuus pelottaa, tarvitsee tukea myös moni sellainen, joka yleensä on pitänyt kunnia-asianaan selviytyä vaikeuksista omin voimin. Vahvakin ihminen on yllättävän hauras, kun elämän mannerlaatat liikkuvat jalkojen alla.
Vaikeassa tilanteessa, esimerkiksi joutuessaan sairaalaan, ihminen usein kaipaa toista ihmistä. Monelle löytyy tukihenkilö suvusta ja lähipiiristä, mutta aina ei, syystä tai toisesta. Joskus nimenomaan lähimmiltä on vaikeinta pyytää apua. Ehkä moni ennen ilossa ja juhlassa niin läheinen henkilö pelästyy hankalaa tilannetta ja siirtyy etäämmälle, tiedostaen tai tiedostamattaan.
Toivo paranemisesta on paranemisen tärkeä edellytys. Sairaalassa potilasta auttavat toivon säilyttämisessä hoitotyön ammattilaiset ja potilaan läheiset. Heidän kanssaan samassa rintamassa työskentelevät sairaalapapit.
Sairaalasielunhoidon alkamisesta Helsingissä tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Koska sairaalapapit työskentelevät paljolti sairaalan seinien sisällä, heidän työnsä jää suurelta yleisöltä helposti tietymättömiin. Sairaalapapit tarjoavat henkistä ja hengellistä tukea paitsi potilaille myös heidän läheisilleen ja henkilökunnalle.
Helsingin seurakuntayhtymän sairaalapapit työskentelevät Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sairaaloissa, Helsingin sosiaali- ja terveysviraston sairaaloissa, Kivelän, Koskelan, Myllypuron ja Kustaankartanon palvelukeskuksissa sekä Terhokodissa ja Invalidisäätiön sairaalassa Ortonissa.
Sairaalapappi voi olla avuksi erityisesti silloin, kun elämän rajallisuus, suru ja luopuminen koskettavat. Hän kunnioittaa keskustelukumppaninsa uskonnollista vakaumusta ja oikeutta valita keskustelunaiheet. Pappi on myös virkansa puolesta vaitiolovelvollinen.
Sairaalapapin tehtävä ei ole parantaa. Hän etsii toivoa yhdessä potilaan kanssa silloinkin, kun toivoa paranemisesta ei enää ole. Tuo toivo voi löytyä iankaikkisesta elämästä kivun ja sairauden tuolla puolen.
Pälvi Ahoinpelto, toimituspäällikkö
palvi.ahoinpelto@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli: